Elämäni miehet, osa 1

Olen onnekas nainen, koska elämässäni vaikuttaa monta hienoa miestä. Yksi heistä on isäni.  

Hän on ollut pitkään erään organisaation toiminnassa mukana luottamustehtävän kautta. Marraskuussa julkistettiin hänestä muotokuva ja laitankin sen tänne ihan omin luvin. 

Muotokuvan maalasi euralainen E-M Veistinen.

Muotokuva on todella onnistunut. En ole oikea henkilö arvioimaan maalauksen teknisiä ominaisuuksia, mutta uskon taiteilijan onnistuneen siinäkin erinomaisesti. Ennen kaikkea: isäni ei voisi enempää itseltään maalauksessa näyttää. Kuvaan valittu asento ja kasvonpiirteet ovat hänelle hyvin tyypilliset. Maalaus kuvaa paitsi hänen ulkomuotoa yksityiskohtia myöten, se viestittää paljon myös henkilön olemuksesta ja luonteesta.

Hieno kuva hienosta miehestä.

Pitkä hiljaisuus

Tähän blogiin on tullut viime viikkoina hävettävän vähän merkintöjä. Voin kertoa, että meillä ei ole tapahtunut paljon muutakaan. Minua ei ole kiinnostanut juuri muu kuin nukkuminen. Reippaimmillani ollessa on tullut koneellinen pyykkiä pestyä. Ja sitten onkin jo taas kiirehditty lepäämään. Miesraukka on ollut kovilla.

Ensimmäinen kolmannes on ihan kohta ohi ja ONNEKSI(!!!) vahvimmat raskausoireet alkavat jäädä taakse. Pahoinvointeja tai ruokahimotuksia tulee enää aniharvoin. Viime kerralla pahoinvointi oli hallitsevaa - nyt on ollut väsymys. Niin ne raskaudet on erilaisia, sanoisi neuvolantäti. Ja varmasti onkin oikeassa. Mutta olen minä tällä kertaa lähes neljä vuotta vanhempi kuin viimeksi. Kai sekin voi jossain tuntua.

2.12.2010

Yllä oleva kuva on torstailta. Kuten näette, alkavat kaikki tärkeät ruumiinosat olla paikoillaan. Tässä ultrassa kävimme tsekkaamassa niskapoimun ja se lukema oli oikein mallikelpoinen 0,8 mm. Raja-arvo poikkeavaan on kuulemma 2,5 mm. Kaverilla oli torstaina mittaa reilut viisi senttiä. Isosiskoon on matkaa enää vaivaiset 90 senttiä. :) Sukupuolesta saamme mahdollisesti vinkkiä seuraavassa ultrassa. (en tiedä vielä haluammeko tietää sitä etukäteen.) Minulle kävisi erinomaisesti toinenkin tyttö. Sen sijaan pikkuneiti puhuu pelkästään pikkuveljestä. Isälle kävisi kuulemma kumpikin, mutta pojan nimestä on hänen kanssa ollut useammin puhetta kuin tytön nimestä. Summa summarum - kunhan lapsi on terve... 

Omat vaatteet - erityisesti housut - minun on hyvästeltävä näinä päivinä. Ahistaa jo siinä määrin. Toisaalta odottelen, että odotusvaatteet alkavat pysyä päällä. Jos kaikki menee hyvin, niitä saa pitää juhannusviikolle saakka.

Esikoisen kolmevuotissynttäreitä juhlittiin viime kuussa. Lahjaksi saatiin vaikka mitä. Me ostimme kuvassa näkyvän aamiaissetin. Keinutuoli, Duplon talli, Hello Kittyn liukumäki, vaatteita, koruja... Kyllä nyt kelpaa! :)

Synttäri-iltana laitoin ulkotulia uuden kiveyksen "kylkeen".  

Iloisin, virkistyvin terveisin Rouva J.