Unelmamekko

Törmäsin mekkoon, johon rakastuin... totaalisesti.

Mekko on myytävänä Shopbopissa. 

Arkeni on nyt niin tasaista kotoilua kahden pikkulapsen kanssa, että täytän elämäni ylellisyysvajetta surffailemalla muotimerkkien sivuilla. Samalla toivottavasti hahmottuu oma tyylini ja hienoina ja haluttavina pitämieni vaatteiden ja tavaroiden joukko. Nyt ei ole erityisempaa tarvetta millekään ja ehdin rauhassa makustelemaan olisiko jokin asia "mua" vai ei. Yllättävän usein vastaus on kielteinen. 

Yllä oleva mekko kuitenkin pysäytti minut yksinkertaisella kauneudellaan ja muunneltavuudellaan. Se jopa sopisi mun vartalonmallille. Ehdottomasti jotain mitä haluta. Seuraava kysymys kuuluukin: onko kaikkea kaunista ja kivaa saatava? 

En tiedä... Kertokaa te minulle! :) 

Ja mitä elämän ylellisyyteen tulee: kaksi tervettä lasta, hyväkuntoinen mies ja kaksi mukavaa bonuslasta. Eivätkö nämä ole ylellisyyttä, jos mitkä? 

Menipä syvälliseksi...

Iloisia, aurinkoisia ajatuksia tämän sadepäivän keskelle!

Tallinnan terveiset

Olemme minilomalla Tallinnassa. Poikavauva - joka syntyi 21.6.2011 - ottaa hotellihuoneessa kaupunkia haltuun nukkumalla, mies ja tytär ovat kylpylässä ja minä surffailen, mailaan ja soittelen tulevan ristiäisviikonlopun asioita järjestykseen.

Kastemekko on kulkenut miehen suvussa jo 40 vuotta, mutta juhlapuvun vauva saa kummeilta. Tällaista hän toivoi:

Sateista, mutta juhlavaa päivän jatkoa!!

Kaksi kamalaa

Meidän "huushollissa" on ollut kaksi vähemmän kaunista kohtaa, jotka harmittavat lähes aina kun niitä katsoo. 

Ykkönen on meidän sisääntulo ja ns. autopiha. Tää on pahin. Ei ole kovinkaan kaunis ja kutsuva sisääntulo... Harmittaa. Nolottaa. Ja vaikkei meitä edes tuntisi, tämä kuva meistä välittyy kaikille ohikulkijoille. Uskon ihan täysillä sen väitteen, että sisääntulo on talon käyntikortti. 

Uusi porras tekemättä, betonimaalaus odottaa uutta kerrosta tai muuta päällystystä. Valaistus viimeistelemättä. 

Uudet kiviasetelmat tekivät pihaa paljon enemmän oman näköiseksi. 

Meidän pihalla tanottaa myös vanha, ruma ja rapistumassa oleva öljysäiliö. Vanhempani kyselevät säännöllisesti milloin sille tehdään jotain. En tiedä milloin, mutta jotain ja pian sille on tehtävä.

Toinen kamaluus sijaitsi sisällä. Se oli meidän ison vessan pinkinvärinen seinä. Ärsyttävintä siinä oli se, etten voi syyttää siitä ketään muuta kuin itseäni. :) Ihan ensin tuo pinkki alue oli maalattuna beigeksi. Oma tahto sekin. Sitten tuli jokin käsittämätön vinksahdus mielessäni ja pinkki vedettiin beigen päälle. Seinävalaisinten päällä oli kuusi Marilyn Monroen kuvaa. Tämä "sisustettiin" aluksi leffavessaksi. Oli kai muotia neljä, viisi vuotta sitten. 

Ihan oikeasti: en tiedä miksi ja mitä tapahtui. Lopputulos ei todellakaan ollut meidän näköinen ja pitkäikäinen.  

Parin kuukauden makoilun jälkeen energiaa oli siossa sen verran, että vessahaaste oli ihan kohtuullinen otettavaksi. Kaikki alkoi valkoisesta maalista, jota jäi jostain muualta yli parisen litraa...

Tällä hetkellä meillä on (ainakin minun mielestä) yksi kamaluus vähemmän. Iso vessa nyt:

Valkoisen seinävärin lisäksi uutta ovat:
- peili (Ikea)
- valaisimet (Ikea)
- vetimet (Kotivaruste, nettikauppa)
- pyyhekoukut (SisustusIdea)
- tekstiilit (SisustusIdea)

Parasta tuossa vessassa on se tyytyväisyys mitä siellä tunnen, ja pelkään pahoin ettei se fiilis edes välity näiden kuvien kautta. Kivaa tässä vessassa on myös se, että olin vastuussa sen teosta pitkälti yksin. Mukavaa vaihtelua sekin...

Mukavaa ja tyytyväistä päivää!! 

Ikean terkut ja herkut

Elämä voitti, sairausloma ja ikuisuudelta tuntunut vuodelepo päättyi. Tämä tapahtui jo parisen viikkoa sitten, kun maagiset 34 raskausviikkoa tuli täyteen. Sitä juhlistettiin käymällä Ikeassa! ;) Mukaan tarttui yhtä jos toista mukavaa. Musta talja olkkarin lattialle, olkkarin 'akvaarion' sivuille valkoiset verhot, kokeilutuoli, astioita...

Ja auttamattomana herkkusuuna poimin mukaan myös näitä:

Oikeita ruotsalaisia kookospalloja. Miehen ikiherkkuja...

 Ja maistuihan ne muillekin:

 Ikean ravintolasta löysin reseptikortin cappuccinon tekoon. Lasit ja kahvi odottivat valmiiksi kotona. Espressokeitin tarttui myös mukaan ja sittenhän mikään ei enää estänyt herkkuhetkeä. Maidon vaahdotus onnistui sukkelaan liedellä, kattilassa vispaamalla. Se oli lopulta niin simppeliä, että taidan lopettaa maidonvaahdottimesta haaveilun. Sitä tarvitsisin kuitenkin aika harvoin...

Voilá!

Herkullisia kahvihetkiä teillekin!! :)

Poika tuli!

Kuva hiukan vääristää todellista väriä, joka on harmaa...

Hurraa Tori.fi!!!
Sieltä löytää kaikenlaista! Ja ennen kaikkea: siellä on helppoa tehdä itsensä löydetyksi. Niin tässä kävi...

Isohan poitsu tosiaan on, mutta ainakaan vielä ei ole terassilla ahdasta. ;) Eipä voisikaan olla. Siellä on riippukeinun lisäksi vain tikkaat ja satunnaisia työkaluja. Yhdet pyykit siellä on kuivattu. Eikä enempää kuivata, jos se on minusta kiinni. Haluan, että terassi on se paikka meidän talossa, johon voi aina poiketa ja siellä on ainakin suurin piirtein siistiä ja mukavaa, - eikä vastaanottoa tarvitse aloittaa pahoitteluja soperrellessa raivatessaan niitä yksityisimpiä elämisen jälkeen pois näkyvistä.

Terassille kuuluu muutenkin hyvää. Pohjan laudoitus on muutamaa lautaa valmis - taisi olla viimeksi raapustellessani samassa kohtaa. Portaista on päästy yksimielisyyteen. Simppelit ja kauniit. Jotain tällaista:




Kuva Kannustalon Aurora-Rauhala -esitteestä.

 Tämän terassin ratkaisuja sovellamme ainakin kolmessa asiassa...

1. Kaiteeseen tulee vuorotellen kapeampi ja leveämpi rima. Yksinkertaisesti toteutettavaa tyylikkyyttä.
2. Pilarien päälle tulee "sähkö"lyhdyt
3. Portaat tulevat alas terassin sivua pitkin.

Tämänpäiväisiä mainoksia lukiessani törmäsin tuotteeseen, jollaista olen jo jonkin aikaa etsinyt sopivalla hinta/laatu -suhteella. Se voisi olla vaikka tämä:

Kuva: Sotka

Siellä voisi vaikka nukkua sisällä!! Eikö ? ;)

Kauniita unia!!

Ps. Tavaroiden hinnat korostuvat, kun joutuu kerralla tekemään useampia hankintoja. Elämän ärsyttäviä realiteetteja - ainakin meillä... :)

Kotiseutumatkailua

Kävimme sunnuntaina ajelemassa. Tässä räpsäytyksiä siltä reissulta.

Täältä on minun ja erään lukijan isoisoisä kotoisin...

Alunperin lähdimme anoppi kyydissä katsomaan mieheni isoisän synnyinkodin paikkaa. Niillä main onnistuin nappaamaan tällaiset kuvat: 

 Kaunista päivää!! 

Ps. Bemziltä tulivat eilen uudet sohvanpäälliset. Siihen palailen lähiaikoina. Kerrotaan kuitenkin ensin, että olen tyytyväinen... :)

Naapurissa osataan

Kävin eilen sisustuslehtiostoksilla. Mukaan tarttui määrän sijasta laatua: pikkurapakon takaisen naapurin ykköslehti sisustuksen alalla: Sköna Hem. Aiemminkin olen kirjoitellut kerran vuodessa ilmestyvästä Skapa Stilen -julkaisusta.

Pitihän taas poiketa Sköna Hem -lehden kotisivuilla ja löysin heiltä uuden "satunnaisjulkaisun".

Kuva: Sköna Hem -verkkosivuilta

Sköna Hemin sivuilta löytyi yhtä  jos toista kiinnostavaa. Jos kiinnostaa pysyä naapurimaan sisustusasioista paremmin perillä, se onnistunee tämän linkin avulla: Beställ Sköna hems nyhetsbrev - Sköna hem.


Niin loistavaa väkeä kuin Ruotsissa onkin sisustuksen alalla, tänään Suomi peittoaa rakkaan vihollisen 6-0. Eikö?!? ;)

Jännittävää peliä!

Terassihaaveita

Jatketaan haaveiluja... :)

Terassi valmistuu huimaa vauhtia. Vanhan terassin koko ohitettiin torstaina tai perjantaina. Nyt ollaan jo yli puolivälin. Minä olen syventynyt miettimään kaide- ja rappusratkaisuja. Hiukan on sisustuskin pyörinyt mielessä.

Terassille tulee huimasti tilaa - 50 neliötä. Meillä on ihan hyvä puutarhakalusto parin, kolmen kesän takaa. Se varmaankin näyttää pieneltä uudessa ympäristössä, vaikkei varsinaisesti pieni olekaan...

Aloin miettiä uutta pöytäkalustoa, ja ne, jotka sopisivat meille kokonsa puolensa, ovat auttamattomasti liian kalliita. Jostakin osui silmääni kuva lankkupöydästä. Siitähän saisi tehtyä juuri sen kokoisen kun haluaa - ja edullisemmin. Meillä on nimittäin viime keväänä kaadettu kuusi odottamassa lopullista kohtaloaan... Lankkupöytä kelpaisi minulle ruokailuhuoneeseenkin.

Tästä kuvasta idea lankkupöydästä starttasi...
Kuva myytävänä olevasta kohteesta  Nettimarkkina.com:ssa

Isoinkin kuvittelemani pöytä jättää vielä ruhtinaallisesti tilaa muille jutuille. Toinen asia, jota olen terassille ajatellut, on jonkinlainen "seurustelualue". Ensin mietin sohvaryhmää polyrottinkisista kalusteista. Aloin kuitenkin epäillä, että ne kalusteet, jotka sopisivat meidän budjettiin nyt, eivät olisi olleet laadun puolesta järkeviä hankintoja. Niinpä käännyin mielessäni taas mieheni puoleen. Vanhalle terassille hän teki reilut pari metriä pitkän penkin. Se on tosi näppärä, koska kansi on irti rungosta ja sisällä pystyi säilyttämään yhtä jos toista. Nyt toivon samalla idealla isompaa, ällän muotoista penkkiä. Se olisi nykyistä penkkiä vähän matalampi - sohvamainen. Tällaiseen en ole missään törmännyt, joten visuaalisesti en voi tätä havainnollistaa. Ehkä senkin aika vielä tulee... :)

Meidän pihalla ei aiempina kesinä ole otettu aurinkoa. Tonttia kiertää toiselta laidalta vilkas tie, vanhalle terassille en saanut itseäni sovitettua niin, etteikö jalat olisi jääneet kaiteen varjoon. Hmm... Oliko terassi pieni vai minä iso..? ;)
Nyt tämäkin asia muuttuu. Ajattelin, ensin paria auringonottodivaania. Suurin piirtein tällaista:

Iskun Laituri-sarjaa. 

Kun etsin erilaisia vaihtoehtoja auringonpalvontaan, yllätin itseni ihastumalla Fatboyn riippukeinuun.

Kuva Vepsäläisen verkkosivuilta. 

Tilaa olisi joko kahdelle divaanille tai yhdelle Fatboylle. Kumman valitsisit?
Minä en tiedä.

Kauniita, haaveiden täyteisiä unia! 

Sekä erittäin lämmintä ja tunteikasta huomisaamua äideille! 

Ps. Haavehaastetta jatketaan Jennille hiuksissa hiekkaa -blogiin!!

Siis viisi asiaa, joista haaveilet...

Viisi haavetta

Kiitos Maritalta haasteesta! Pakkohan tähän oli tarttua.. ensimmäiseen blogihaasteeseeni. :)

Ensimmäiseksi...
Haaveilen, toivon ja vähän jännitänkin, että tämä raskaus menisi hyvin loppuun asti. Sen verran jännitysmomentteja tässä on ehtinyt tulla vastaan, että tämä asia on nyt kaikkein tärkein ja arvokkain. Mielessä on käynyt sekin, miten jaksan pikkuvauvan kanssa arkea, kun olen viisi viikkoa vaan lepäillyt ja rapistuttanut yleiskuntoa. Toivottavasti silloinkin asiat sujuvat.
Lapset ovat lahjoja, joita saadaan...

Tällaisena hänet teille tutustutin joulukuussa.
 Enää ei kaverista saisi näin nättiä kuvaa, kun on jo kasvanut niin paljon... :)

Toiseksi...
Haaveilen siitä, että vanhempani pysyvät hyvässä kunnossa vielä pitkään. He alkavat olla jo aika iäkkäitä, mutta edelleen tärkeitä ihmisiä elämässämme. Myös mieheni äiti osallistuu paljon elämäämme. En varmasti muista kiittää näitä ihmisiä tarpeeksi usein avusta ja mukana olosta elämässämme. He ovat tärkeitä minulle ja miehelle, mutta ennen kaikkea lapsille. Itse en tavannut koskaan isoisiäni ja se on ollut menetys. Haaveilen, että lapset saavat eläviä ja lämpimiä muistoja kaikista isovanhemmistaan.

Isästäni syksyllä tehty muotokuva.

Kolmanneksi...
Haaveilen matkasta jonnekin. Melkein minne vaan. Suomi käy yhtä hyvin kuin muukin Eurooppa. Okei myönnetään, pikkuisten kanssa riittää Eurooppa. Norja kiehtoo - osin blogimaailmasta kumpuavasta syystä. Tanskakin käy. Tyttö tykkäisi varmasti Legolandista. Eräs vanha esimieheni ihaili tanskalaisia ja epäili olleensa aiemmassa elämässään tanskalainen. :) Vakuutuin hänen puheista.
Vähintäänkin yhtä houkuttelevaa olisi päästä miehen kanssa muutaman päivän kaupunkilomalle. Lontoo ja Oslo kutkuttavat eniten...



Oslo
Kuva: PrimeTravels.com



Lontoo.
Kuva: Matkailulehti Mondo



Neljänneksi...

Haaveilen siitä olotilasta, että tunnen rauhaa, tyytyväisyyttä ja iloa katsellassani kotiamme. Jos jatkaisin haaveilulistaa toiselle kymmenelle, alkaisi mukaan ilmaantua ihan konkreettisia tavarahankintoja ja niistä moni liittyisi juuri tähän asiaan. Uskon, että tavara ei tee onnelliseksi. Mutta, kun ympärillä on tavaroita, joiden hankintaa on tarkasti mietitty ja pohdittu ja ne täyttävät oman maun kriteerejä, myös mieli lepää eri tavalla. Kyse on minun kohdalla myös keskeneräisyyden sietämisestä ja hyväksymisestä. Siitä, että voi olla tyytyväinen asioihin ja kotiinsa, vaikka se ei kaikkia sisustushaaveita vielä täyttäisikään.

Viidenneksi...

Haaveilen osallistumisesta sisustuskurssille.

Bonus-haaveeni...
on se, että näytän taas suurin piirtein tältä ja räpsin kuvia teille - muualtakin kuin kotoa... :)

Viime syksyltä

Meillä tehdään juuri kaikkien aikojen lähiruokaa. Mies sattui eilen paikalle, kun poloinen peura oli törmännyt tielle ja menettänyt henkensä. Kuollut eläin oli jätetty tienvarteen ja isäntä oli saanut poliiseilta luvan ottaa sen. Keittiöstä kuuluu juuri iloinen lihamyllyn ääni, kun mies ja isäni tekevät perheelle ruokaa. Anoppikin lupasi poiketa. Ainakin jotkin haaveet ovat totta tässä ja nyt.

Iloa, lämpöä ja hyvää mieltä!

Meidät on tehty samoista aineista kuin unelmamme.

- en muista kuka, mutta omiani nuo viisaat sanat eivät ole.

Ei enää "pennin pyöritystä"

Jos tämä oli pennin pyöritystä, niin nyt ollaan vähintäänkin seteleissä... :) Eikös?


Eilen.

Kaiteet ja portaat ovat yhä harkinnassa. Alkaa tulla kiire siinä asiassa...

Äitini oli eilen avuliaasti tekemässä meillä kotitöitä, niin isäntä ehti hoitaa työasioita ja rakentaa terassia. Minä jälleen kuvailin. Tässä otos mummin ja lapsenlapsen leivontahetkestä. Leipominen tarkoittaa lapselle ennen kaikkea taikinan syömistä. Käsiä pestessä taikinaa löytyi kyynärpäistä asti. Mahtoi olla herkullista!! :)

Oma vointini on vaihteleva ja syynä siihen ovat ennenaikaiset supistelut ja muu masuvauvan kiireily. Aktiviteettini painottuvat nyt lepäilyyn ja muuhun rauhalliseen oleiluun. (Ei meilläkään isäntä näin paljon asioista yleensä yksin vastaa - pakko hiukan puolustautua. ;)

Jos jollakin on kokemuksia vastaavasta tilanteesta, niistä olisi mukava lukea...

Kivaa keskiviikkoa!

Ps. Otin Maritalta haaveiluhaasteen vasteen ja vastaan siihen myöhemmin tänään...

Kotona koulussa

Meille tuli uusi huonekalu... Pulpetti. Alunperin sen piti tulla tytön huoneeseen, mutta ovi oli pari senttiä liian kapea. Päädyimme toistaiseksi tähän ratkaisuun:

Pulpetti päätyi olkkarin "akvaarioon".

 Pulpetti on aivan loistavassa kunnossa. Hinta oli kohtuullinen ja kunto yllätti iloisesti. Juuri tällaisia kauppoja varten Huuto.net varmaan alunperin perustettiin... Ja sieltähän tämä huonekalu meille tiensä löysi.

Ahkerat oppilaat ja opettaja kameran takana.

Tytöt huutelivat minua opettajaksi. Oikeastaan se kuulosti ihan mukavalta. Opettaja ei pääse nyt kouluun, niin hänelle tuotiin koulu kotiin... :)

Aurinkoista tätä viikkoa!

Toivottavasti meistä jokainen oppii jotain tärkeää tällä viikolla.

Terassiterveisiä vol 1

Viimeksi vihjailin, että terassin teko on alkanut. Varsinaisena aloituspäivänä voi pitää kiirastorstaita. Tältä näytti silloin... 

Tämä kaksikko on viihtynyt tiiviisti ulkosalla... Välillä apuna olivat Jesse ja Jukkakin. 

Pääsiäispyhät menivät mieheltä ja lapselta/lapsilta tiiviisti ulkona.

Harkot valettiin ja täytettiin hiekalla.

Pääsiäisen loppuessa näytti tältä.

Jos penni on miljoonin alku, niin...

Lopulliset terassilaudat ovat sitä leveämpää 'mallia' - 12 senttistä. 

Välillä pitää hörpätä Ville Vikingistä vettä. 

Terassiprojektin kestettyä viikon... eli tänään.

Harkinnassa on yhä reunan profiili ja rappusten paikka ja muoto.
Vinkkejä otetaan erittäin mielellään vastaan. 

Jotain on jo selvilläkin. Kaiteeseen tulee korkeampia pilareita, tukipuita, joiden päähän haluan Norlysin London sarjan pilarivalaisimen.

London 484 Musta
Kuva: Norlys

Samalla kertaa hankimme valot sisääntuloonkin. Kävin ottamassa kuvan meidän sisääntulosta. Ennen kuin skrollaatte sinne asti - se on omastakin mielestä ka-ma-la. Rappioromantiikkaa jos mitä... :)
Terassin jälkeen tälle on pakko tehdä jotain.

Huh, huh... Juuri nyt tuntuu ihan hyvältä vaihtoehdolta viettää aikaa talon sisäpuolella - eikä ulkona. ;) Paremmat näkymät sisällä... 

Mun haaveissa on vaaleaksi rapattu talo harmaalla sokkelilla ja mustilla yksityiskohdilla. Selkeää, simppeliä ja samalla tyylikästä. Siihen on vielä "hiukan" matkaa.

Jotain pitäisi keksiä myös tuolle maalle. Vanhat, isot laatat eivät tulleet takaisin jäädäkseen, vaan helpottivat talvisia kolaamisia. En tiedä mitä siihenkään pitäisi tulla.

Ääh, alkoipa ahistaa...Tätä juuri tarkoitan profiilini kohdalla "...haasteita riittää niin sisällä kuin ulkona".

Ajattelimme muuten ottaa osaa Talo & Koti -lehden ja Ruduksen järjestämään kilpailuun, jossa voi voittaa sisääntulon suunnittelun ja toteutuksen. T&K-lehden lukijat äänestävät kymmenestä vaihtoehdosta apua kipeimmin tarvitsevan kohteen, sen kyseenalaisen voittajan. Lupaisitteko äänestää meidän sisääntuloa?!? :)

Nyt kuitenkin neljännen hääpäivän viettoon! Kaunista illan jatkoa teille ja meille!