Täydellisen tukan metsästys

Vaihdoin lyhyempään hiusmalliin edellisjouluna. Lyhyt ja kihara on tuntunut omalta - yleisesti ottaen. Eikä kiharakaan saa olla liian kihara. Mutta just se mun malli on vielä löytämättä. Mitä tehdä otsatukalle? Entäs sivut? Takana toivon olevan paljon, paljon tukkaa.

Tässä muutama kaunis poiminta:

Katie on tyylikäs. Noin yksinkertaisella leikkauksella hiusten kunto ja väri nousevat tosi tärkeiksi. 

Tässäkin on jotain: 

(Kuvat: MTV3:Helmi, Plaza, Hiusmalleja-blogi, Iltalehden verkkosivut sekä Googlen kuvahaku!)

Unelmamekko

Törmäsin mekkoon, johon rakastuin... totaalisesti.

Mekko on myytävänä Shopbopissa. 

Arkeni on nyt niin tasaista kotoilua kahden pikkulapsen kanssa, että täytän elämäni ylellisyysvajetta surffailemalla muotimerkkien sivuilla. Samalla toivottavasti hahmottuu oma tyylini ja hienoina ja haluttavina pitämieni vaatteiden ja tavaroiden joukko. Nyt ei ole erityisempaa tarvetta millekään ja ehdin rauhassa makustelemaan olisiko jokin asia "mua" vai ei. Yllättävän usein vastaus on kielteinen. 

Yllä oleva mekko kuitenkin pysäytti minut yksinkertaisella kauneudellaan ja muunneltavuudellaan. Se jopa sopisi mun vartalonmallille. Ehdottomasti jotain mitä haluta. Seuraava kysymys kuuluukin: onko kaikkea kaunista ja kivaa saatava? 

En tiedä... Kertokaa te minulle! :) 

Ja mitä elämän ylellisyyteen tulee: kaksi tervettä lasta, hyväkuntoinen mies ja kaksi mukavaa bonuslasta. Eivätkö nämä ole ylellisyyttä, jos mitkä? 

Menipä syvälliseksi...

Iloisia, aurinkoisia ajatuksia tämän sadepäivän keskelle!

Tallinnan terveiset

Olemme minilomalla Tallinnassa. Poikavauva - joka syntyi 21.6.2011 - ottaa hotellihuoneessa kaupunkia haltuun nukkumalla, mies ja tytär ovat kylpylässä ja minä surffailen, mailaan ja soittelen tulevan ristiäisviikonlopun asioita järjestykseen.

Kastemekko on kulkenut miehen suvussa jo 40 vuotta, mutta juhlapuvun vauva saa kummeilta. Tällaista hän toivoi:

Sateista, mutta juhlavaa päivän jatkoa!!

Kaksi kamalaa

Meidän "huushollissa" on ollut kaksi vähemmän kaunista kohtaa, jotka harmittavat lähes aina kun niitä katsoo. 

Ykkönen on meidän sisääntulo ja ns. autopiha. Tää on pahin. Ei ole kovinkaan kaunis ja kutsuva sisääntulo... Harmittaa. Nolottaa. Ja vaikkei meitä edes tuntisi, tämä kuva meistä välittyy kaikille ohikulkijoille. Uskon ihan täysillä sen väitteen, että sisääntulo on talon käyntikortti. 

Uusi porras tekemättä, betonimaalaus odottaa uutta kerrosta tai muuta päällystystä. Valaistus viimeistelemättä. 

Uudet kiviasetelmat tekivät pihaa paljon enemmän oman näköiseksi. 

Meidän pihalla tanottaa myös vanha, ruma ja rapistumassa oleva öljysäiliö. Vanhempani kyselevät säännöllisesti milloin sille tehdään jotain. En tiedä milloin, mutta jotain ja pian sille on tehtävä.

Toinen kamaluus sijaitsi sisällä. Se oli meidän ison vessan pinkinvärinen seinä. Ärsyttävintä siinä oli se, etten voi syyttää siitä ketään muuta kuin itseäni. :) Ihan ensin tuo pinkki alue oli maalattuna beigeksi. Oma tahto sekin. Sitten tuli jokin käsittämätön vinksahdus mielessäni ja pinkki vedettiin beigen päälle. Seinävalaisinten päällä oli kuusi Marilyn Monroen kuvaa. Tämä "sisustettiin" aluksi leffavessaksi. Oli kai muotia neljä, viisi vuotta sitten. 

Ihan oikeasti: en tiedä miksi ja mitä tapahtui. Lopputulos ei todellakaan ollut meidän näköinen ja pitkäikäinen.  

Parin kuukauden makoilun jälkeen energiaa oli siossa sen verran, että vessahaaste oli ihan kohtuullinen otettavaksi. Kaikki alkoi valkoisesta maalista, jota jäi jostain muualta yli parisen litraa...

Tällä hetkellä meillä on (ainakin minun mielestä) yksi kamaluus vähemmän. Iso vessa nyt:

Valkoisen seinävärin lisäksi uutta ovat:
- peili (Ikea)
- valaisimet (Ikea)
- vetimet (Kotivaruste, nettikauppa)
- pyyhekoukut (SisustusIdea)
- tekstiilit (SisustusIdea)

Parasta tuossa vessassa on se tyytyväisyys mitä siellä tunnen, ja pelkään pahoin ettei se fiilis edes välity näiden kuvien kautta. Kivaa tässä vessassa on myös se, että olin vastuussa sen teosta pitkälti yksin. Mukavaa vaihtelua sekin...

Mukavaa ja tyytyväistä päivää!! 

Terassiterveisiä vol 1

Viimeksi vihjailin, että terassin teko on alkanut. Varsinaisena aloituspäivänä voi pitää kiirastorstaita. Tältä näytti silloin... 

Tämä kaksikko on viihtynyt tiiviisti ulkosalla... Välillä apuna olivat Jesse ja Jukkakin. 

Pääsiäispyhät menivät mieheltä ja lapselta/lapsilta tiiviisti ulkona.

Harkot valettiin ja täytettiin hiekalla.

Pääsiäisen loppuessa näytti tältä.

Jos penni on miljoonin alku, niin...

Lopulliset terassilaudat ovat sitä leveämpää 'mallia' - 12 senttistä. 

Välillä pitää hörpätä Ville Vikingistä vettä. 

Terassiprojektin kestettyä viikon... eli tänään.

Harkinnassa on yhä reunan profiili ja rappusten paikka ja muoto.
Vinkkejä otetaan erittäin mielellään vastaan. 

Jotain on jo selvilläkin. Kaiteeseen tulee korkeampia pilareita, tukipuita, joiden päähän haluan Norlysin London sarjan pilarivalaisimen.

London 484 Musta
Kuva: Norlys

Samalla kertaa hankimme valot sisääntuloonkin. Kävin ottamassa kuvan meidän sisääntulosta. Ennen kuin skrollaatte sinne asti - se on omastakin mielestä ka-ma-la. Rappioromantiikkaa jos mitä... :)
Terassin jälkeen tälle on pakko tehdä jotain.

Huh, huh... Juuri nyt tuntuu ihan hyvältä vaihtoehdolta viettää aikaa talon sisäpuolella - eikä ulkona. ;) Paremmat näkymät sisällä... 

Mun haaveissa on vaaleaksi rapattu talo harmaalla sokkelilla ja mustilla yksityiskohdilla. Selkeää, simppeliä ja samalla tyylikästä. Siihen on vielä "hiukan" matkaa.

Jotain pitäisi keksiä myös tuolle maalle. Vanhat, isot laatat eivät tulleet takaisin jäädäkseen, vaan helpottivat talvisia kolaamisia. En tiedä mitä siihenkään pitäisi tulla.

Ääh, alkoipa ahistaa...Tätä juuri tarkoitan profiilini kohdalla "...haasteita riittää niin sisällä kuin ulkona".

Ajattelimme muuten ottaa osaa Talo & Koti -lehden ja Ruduksen järjestämään kilpailuun, jossa voi voittaa sisääntulon suunnittelun ja toteutuksen. T&K-lehden lukijat äänestävät kymmenestä vaihtoehdosta apua kipeimmin tarvitsevan kohteen, sen kyseenalaisen voittajan. Lupaisitteko äänestää meidän sisääntuloa?!? :)

Nyt kuitenkin neljännen hääpäivän viettoon! Kaunista illan jatkoa teille ja meille!

Osoitteet uusiksi

Tässä rinnakkain uusi ja vanha osoitekirjani/-kirjamme.
Vanha on kaunis ja suloinen, Martta Wendelinin herkin lapsikuvin kuvitettu osoitekirja, mutta se ei vaan tuntunut omalta. Mietin kauan millainen sen tilalle tulisi. Lopulta päädyin hankkimaan Ordning & Redalta nahkaisen kansion ja aakkostetut välilehdet. Olisin tyytynyt edukkaampaankin ratkaisuun, mutta A5-kokoisia välilehtiä ei tuntunut saavan mistään. Ja uskokaa: minä etsin!
Rehellisesti sanottuna olen kyllä todella tyytyväinen tähän tilanteeseen. Aidoissa materiaaleissa on vaan sitä jotain... Niissä näkyy kauniisti ajan kuluminen - toivottavasti tässäkin osoitekirjassa sitten joskus. Eikös niin sanota, että "nahka vanhenee arvokkaasti"..?

 Välilehdet ja itsetekemäni sivut.

Seuraava urakka olis siirtää tiedot näille sivuille... Koska kaikkea on mukava kehitellä paremmaksi, niin ehkä seuraaviin tekemiini sivuihin lisään muutaman tyhjän rivin ajo-ohjeita, mökkiosoitetta, blogin tietoja ja ties mitä varten.

Musta kirja mustalla kirjoitusalustalla. ;)

Ajattelin keksiä näille 18:a pikkukuvalle jotain järkevää käyttöä. Omaan mieleen ei ole juolahtanut muuta kuin pikkutaulujen tekeminen.
Onko ehdotuksia..?

Saimme muutama tunti sitten perheen pään kotiin. Liityn seuraan.
Kauniita, herkkiä unia itse kullekin osoitekirjan käyttäjälle! :)

Kauniita unia!

Tai ainakin unia kauniissa sängyssä... 

Tälle päivälle on jäljellä kaksi asiaa: Miesten vuoro -elokuva/dokumentti ja nukkumaanmeno. 

Tässä kuvassa sänky on puettu sellaiseksi, johon kömpisin mieluummin kuin mielelläni...  

Kuva: The White Company

Mitäs sanotte? 

Kauniita unia - ihan jokaiseen sänkyyn!

Hienoa Matti!! ja muita ilonaiheita

Wau!!
Taas hieno päivä olla suomalainen.
Kultapojallamme on muuten omat kotisivut, jotka löytyvät täältä.

Elämä on isoja ja pieniä iloja. Hienoa, kun tällaisia isoja ilon ja onnen hetkiä tapahtuu, - siitä riittää iloa meille muillekin. Meille, joiden tavallisia ilon aiheita ovat esimerkiksi... uudet vetimet makuuhuoneessa.

Vaihdoimme vetimet modernista romanttisempaan. 

Itse ostetut nuo vanhatkin oli. Silloin joskus sata vuotta sitten, kun minulla ei ollut oikeasti hajuakaan millaisella tyylillä sisustaa. No, ei se maku ja tyylitaju ole aina vieläkään kristallinkirkas, mutta paljon, paljon kirkkaampi...

Vetimiä olen vaihtanut ennenkin. Viimeksi marraskuussa. Raportti tapahtumasta löytyy täältä.

Muita arkisia ilonaiheita viime aikoina on ollut niinkin (muka) tavalliset asiat kuten terve lapsi

tai lapsen yhtäkkinen omatoimisuuden puuska ja itsepuetut ulkovaatteet.

Tänä iltana tyttö ilahdutti vanhempiaan nukahtamalla pikavauhtia. Saatiin iltaan tunti "ylimääräistä" omaa aikaa. Menisipä nukahdus aina näin sulavasti... :)

Masuvauvallekin kuuluu viimeisten lekuri- ja neuvolakäyntien mukaan hyvää. Kovasti tyyppi siellä potkii ja ilmoittelee itsestään...

Viime viikolla meillä lomailtiin arkisesti, kotioloissa. Meidän emäntäväki työnsi muutaman kerran kädet taikinaan ja tuotokset näkyvät tässä. En ole niin varma ja taitava leipuri, että lopputulos olisi aina taattu. Ilahduttavaa kuitenkin, kun niinkin käy... :)

Erityisesti leivät tekivät kauppansa. Pullien teon aikaan miesväki makasi reporankana ja saatiin kerrankin pakastimeen pullaa.

Olisi mukavaa kuulla, mikä sinua on tänään ilahduttanut..?

Iloista illanjatkoa!