Äitiysloman jälkeen

Mun äitiysloma pojasta päättyi virallisesti lauantaina. Henkisesti olen vielä äitiyslomalla, koska alkuperäisen päätöksen mukaan se päättyisi vasta 24. maaliskuuta. Isäkuukauden takia isälle menevät nämä kaksi viimeistä viikkoa...Suomen laki näkee ajan, jonka isä viettää lastensa kanssa, noin kolme kertaa arvokkaampana, kuin äidin lastensa kanssa viettämän ajan. En väitä, etteikö isäkuukaudessa ole hyvääkin - se esimerkiksi pidetään vanhempainrahakautta, mutta jotenkin on vaan pöllöä, että äidin kaksi viikkoa muuttuvatkin isän käyttäminä lähes 1,5 kuukaudeksi. On perheitä, joissa ihan tasapuolisesti lapsia rakastaen voitaisiin tehdä päätös, että äiti olisi kotona. Totta kai on perheitä, joiden isille on oikeus ja kohtuus olla tuo aika lastensa kanssa. Jos taloutta ei tarvitsisi miettiä, niin olisin viihtynyt kotona pidempäänkin...

Koska lakia ja sen suomia mahdollisuuksia meilläkin noudatetaan, tämä mamma siirtyy takaisin työelämään kahden viikon kuluttua. Ja aika kauas siirrytäänkin, nimittäin Suomen käsivarteen. Kyseessä on omien ammatillisten tavoitteideni kannalta täydellinen paikka. Pari tuntia sitten ratkesi majoituskin. Eli nyt voi tosissaan alkaa valmistella muuttoa, ja hehkuttaa kaikkea, mikä siihen liittyy. Se on seikkailu isolla ässällä!

Äitiyslomalla ja kotona, kun vielä ollaan, niin päivään voi kuulua jotain kivaakin. Kuten valokuvausta.

Mannekiinin omasta mielestä tämä oli kivoin kuva: 

Tällä äitiyslomalla ehti tapahtua paljon. Blogin kirjoittamisen sijaan olen lukenut säännöllisesti viittä keskenään aika erilaista blogia. Niistä on tullut minulle todella tärkeitä. Yhden kirjoittaja on ystäväni, toista pitää sukulaiseni, kolme muuta ovat minulle tuiki tuntemattomia, mutta silti arvokkaita ja tärkeitä ihmisiä. Viime vuoteeni on mahtunut tylsyyttä, harmia ja epätoivoakin. Eikä aina todellakaan ole ollut "kilauta kaverille" -olo. Niinäkin hetkinä nämä viisi upeaa naista ovat avanneet minulle elämänsä ja jakaneet asioitaan. Ilahduttaneet ja opettaneet. Toki on rehellisyyden nimissä niitäkin hetkiä. ettei kestä kuullakaan ihmisistä, joilla kaikki menee putkeen ja elämä on täydellistä. Siinä piileekin blogien salaisuus. Täällä ei tarvitse kertoa kaikkea... 

Unelmamekko

Törmäsin mekkoon, johon rakastuin... totaalisesti.

Mekko on myytävänä Shopbopissa. 

Arkeni on nyt niin tasaista kotoilua kahden pikkulapsen kanssa, että täytän elämäni ylellisyysvajetta surffailemalla muotimerkkien sivuilla. Samalla toivottavasti hahmottuu oma tyylini ja hienoina ja haluttavina pitämieni vaatteiden ja tavaroiden joukko. Nyt ei ole erityisempaa tarvetta millekään ja ehdin rauhassa makustelemaan olisiko jokin asia "mua" vai ei. Yllättävän usein vastaus on kielteinen. 

Yllä oleva mekko kuitenkin pysäytti minut yksinkertaisella kauneudellaan ja muunneltavuudellaan. Se jopa sopisi mun vartalonmallille. Ehdottomasti jotain mitä haluta. Seuraava kysymys kuuluukin: onko kaikkea kaunista ja kivaa saatava? 

En tiedä... Kertokaa te minulle! :) 

Ja mitä elämän ylellisyyteen tulee: kaksi tervettä lasta, hyväkuntoinen mies ja kaksi mukavaa bonuslasta. Eivätkö nämä ole ylellisyyttä, jos mitkä? 

Menipä syvälliseksi...

Iloisia, aurinkoisia ajatuksia tämän sadepäivän keskelle!

Tallinnan terveiset

Olemme minilomalla Tallinnassa. Poikavauva - joka syntyi 21.6.2011 - ottaa hotellihuoneessa kaupunkia haltuun nukkumalla, mies ja tytär ovat kylpylässä ja minä surffailen, mailaan ja soittelen tulevan ristiäisviikonlopun asioita järjestykseen.

Kastemekko on kulkenut miehen suvussa jo 40 vuotta, mutta juhlapuvun vauva saa kummeilta. Tällaista hän toivoi:

Sateista, mutta juhlavaa päivän jatkoa!!

Kotiseutumatkailua

Kävimme sunnuntaina ajelemassa. Tässä räpsäytyksiä siltä reissulta.

Täältä on minun ja erään lukijan isoisoisä kotoisin...

Alunperin lähdimme anoppi kyydissä katsomaan mieheni isoisän synnyinkodin paikkaa. Niillä main onnistuin nappaamaan tällaiset kuvat: 

 Kaunista päivää!! 

Ps. Bemziltä tulivat eilen uudet sohvanpäälliset. Siihen palailen lähiaikoina. Kerrotaan kuitenkin ensin, että olen tyytyväinen... :)

Kotona koulussa

Meille tuli uusi huonekalu... Pulpetti. Alunperin sen piti tulla tytön huoneeseen, mutta ovi oli pari senttiä liian kapea. Päädyimme toistaiseksi tähän ratkaisuun:

Pulpetti päätyi olkkarin "akvaarioon".

 Pulpetti on aivan loistavassa kunnossa. Hinta oli kohtuullinen ja kunto yllätti iloisesti. Juuri tällaisia kauppoja varten Huuto.net varmaan alunperin perustettiin... Ja sieltähän tämä huonekalu meille tiensä löysi.

Ahkerat oppilaat ja opettaja kameran takana.

Tytöt huutelivat minua opettajaksi. Oikeastaan se kuulosti ihan mukavalta. Opettaja ei pääse nyt kouluun, niin hänelle tuotiin koulu kotiin... :)

Aurinkoista tätä viikkoa!

Toivottavasti meistä jokainen oppii jotain tärkeää tällä viikolla.

Ikean ihania käyttötavaroita

Elämänlaatu on tosi pieniä juttuja - varsinkin pienelle ihmiselle. Kalastajan vaimolta "sain" vinkin Ikean jakkarasta... Sellainen löysi tiensä meille pari viikkoa sitten ja on sittemmin ollut jokapäiväisessä käytössä. Illalla viimeiseksi ja aamulla ensimmäiseksi. 

Kuten kerroin, typykkä nukkuu vielä pinnasängyssä. Enää häntä ei tarvitse kuitenkaan nostella sinne ja pois. Nyt sama onnistuu jakkaran avulla. 

Jakkarasta on apua monessa muussakin arjen askareessa...

puhtaat pyykit paikoilleen...

Toinen ihanuus: 

Tämä pitäisi löytyä äitiyspakkauksesta! Kyseessä on Ikean patjansuojus ja se on kertakaikkiaan loistava - varsinkin, jos perheessä on vauva. Pysyy sijauspatja siistinä, kun suojuksen voi heittää pesukoneeseen aina tarvittaessa. Samalla idealla löytyy myös tyynynsuojuksia...

Arjen kauneutta on sen toimivuus ja käytännöllisyys. 

Esteettisyyttä tietenkään unohtamatta... :) 

Neiti selaamassa Tyylisuuntauksia -blogia. 

Kauniita unia meidän huushollin bloggaajilta - erityisesti Helsingin suuntaan!

Talvinen piha

Kirjoituksia satelee nyt ihan solkenaan... Toivottavasti pysytte vauhdissa mukana! :) Tässä on teksti, jonka kirjoittelin joulukuun alkupuolelta, mutta jostain ihmeen syystä se jäi julkaisematta...


Olen MLL:n jäsen, ja meillä jäsenyyteen kuuluu runsaasti etuja. Eräänä etumuotona ovat jäsentilaisuudet paikallisissa liikkeissä. Viimeksi paikallisyhdistyksen jäsenet kutsuttiin Sisustus Ideaan.

Menin tuohon tilaisuuteen vakain aikomuksin. Pakkaset tullessaan jäädyttivät meidän pihavaloprojektin totaalisesti. Ainakin niin minulle uskoteltiin. Pihaamme valaisee edelleen ne kolme liiketunnistinvalaisinta, joista olen kertonut jo teillekin mielipiteeni. Halusin sisääntulokatoksen pylväisiin lyhdyt tuomaan valoa ja tunnelmaa. Sisustus Idea sijaitsee liikerakennuksen alakerrassa. Ennen alakertaan pääsyä olin jo valinnut senkertaisen hankintani: kaksi mustaa lyhtyä. Hintakin oli mielestäni kohdallaan eli noin 30 euroa kappale.

Uusi lyhtymme.

Sisääntulo kauempaa. Huomaathan lastenvaunut! :)

Meillä oli reilu puolivuotias pikkuneiti ensimmäistä kertaa hoidossa lauantaina, ja tuli kaivettua oman neidin vaunut esiin nukutusta varten. Tässä kuvassa ne ovat muka huolimattomasti mukana. On se melkoinen luottamuksen osoitus, kun saa jonkin toisen äidin ja isän aarteen hetkeksi hoitoonsa...




Tuli mieleeni Hunajaa ja maitoa -blogin esimerkin mukaisesti , että voisin tehdä postauksen Sisustus Ideasta. Palataan tähän tuonnempana...

Oikopolun tuijat. Näissä on parina jouluna ollut jouluvalot. Saas nähdä, tuleeko tänäkin jouluna...
(Onpa näissä kuvissa vielä vähän lunta ;)

Tänään oli ensimmäinen työpäivä loman jälkeen. Tuntui mukavalta palailla tuttujen asioiden ääreen ja suoraan sanottuna: päästä pois kotoa. Olen ollut lomapäivät tiiviisti kotosalla. Vaihtelu virkistää. Ja niin virkistää ulkoilukin, jonne sain itseni tänään patistettua kera miehen ja lapsen. Tulisipa siitä taas tapa!

Virkistävää illan jatkoa!

Eläviä tulia ja joulukuvia

Heippa taas! ...ja taas aika pitkästä aikaa. Odottelu ei ole nyt voimia vienyt vaan täysipainoinen lomailu. Ensimmäinen syksy takana kokoaikaisena opettajana eikä nyt voi sanoa kuin huh! Tämä loma tuli tarpeeseen. :)

 Olin viikko ennen joulua ystävän luona Helsingissä. Kuvassa näkyvä neiti osallistui pakkailuun ja keimaili niin että...

Aatonaattona ohjelmassa oli tätä. Ei ole montakaan enää jäljellä... Nam!

Minulta lähti jouluviikolla tukkaa noin 30senttiä. Nyt mennään huomattavasti lyhyemmällä mallilla. Se ei valitettavasti ihan ollut sitä mitä toivoin ja tilasin kampaajalta. Mies kuitenkin tykkää ja aika moni muukin on kehunut. Ihan kiva! ;)

Meidän jouluaatto. Kuvassa mukana ennestään tuttujen lisäksi mieheni pojat ja minun vanhemmat.

Aattoillan tunnelmia...

Tänä vuonna meillä jaettiin sanomalehtipaperiin käärittyjä lahjoja. Pukki kertoi, että oli toimittanut samannäköisiä paketteja monessa muussakin kodissa tänä jouluna... Vinkiksi tuleville tontun apulaisille, että mukavia, iloisia uutisia voi kerätä jemmaan jo syksyn mittaan...

 Tapaninpäivänä neiti avasi vielä viimeisen paketin. Sieltä löytyi kuvassa näkyvät pensselit. Täytyy samalla  kehua kuvassa näkyvää muovista Ikean pakkausta, jossa ovat liidut ja vesivärit. (Puuvärit kyseisestä satsista laitoimme penaaliin.) Aivan loistava paketti pikkutaiteilijalle! Tällä päästiin meilläkin sujuvasti alkuun. Lisäpensseleitä ostettiin ihan tarpeeseen ja täydennykseksi.

Kälyni kuuluu kansalaisopiston naisten puutyöryhmään JA metalliryhmään. "Puupääryhmän" aikaansaannoksia on lähisuvussa jaettu joululahjoina jo useampana vuotena. Tänä vuonna saimme yllä olevan tallilyhdyn. Viime vuonna meitä muistettiin alimmassa kuvassa näkyvällä puukorilla. Kyllä meidän kelpaa! :)

Onnea vuodelle 2011!!
Nähdään ja kuullaan! :)

Elämäni miehet, osa 1

Olen onnekas nainen, koska elämässäni vaikuttaa monta hienoa miestä. Yksi heistä on isäni.  

Hän on ollut pitkään erään organisaation toiminnassa mukana luottamustehtävän kautta. Marraskuussa julkistettiin hänestä muotokuva ja laitankin sen tänne ihan omin luvin. 

Muotokuvan maalasi euralainen E-M Veistinen.

Muotokuva on todella onnistunut. En ole oikea henkilö arvioimaan maalauksen teknisiä ominaisuuksia, mutta uskon taiteilijan onnistuneen siinäkin erinomaisesti. Ennen kaikkea: isäni ei voisi enempää itseltään maalauksessa näyttää. Kuvaan valittu asento ja kasvonpiirteet ovat hänelle hyvin tyypilliset. Maalaus kuvaa paitsi hänen ulkomuotoa yksityiskohtia myöten, se viestittää paljon myös henkilön olemuksesta ja luonteesta.

Hieno kuva hienosta miehestä.

Pitkä hiljaisuus

Tähän blogiin on tullut viime viikkoina hävettävän vähän merkintöjä. Voin kertoa, että meillä ei ole tapahtunut paljon muutakaan. Minua ei ole kiinnostanut juuri muu kuin nukkuminen. Reippaimmillani ollessa on tullut koneellinen pyykkiä pestyä. Ja sitten onkin jo taas kiirehditty lepäämään. Miesraukka on ollut kovilla.

Ensimmäinen kolmannes on ihan kohta ohi ja ONNEKSI(!!!) vahvimmat raskausoireet alkavat jäädä taakse. Pahoinvointeja tai ruokahimotuksia tulee enää aniharvoin. Viime kerralla pahoinvointi oli hallitsevaa - nyt on ollut väsymys. Niin ne raskaudet on erilaisia, sanoisi neuvolantäti. Ja varmasti onkin oikeassa. Mutta olen minä tällä kertaa lähes neljä vuotta vanhempi kuin viimeksi. Kai sekin voi jossain tuntua.

2.12.2010

Yllä oleva kuva on torstailta. Kuten näette, alkavat kaikki tärkeät ruumiinosat olla paikoillaan. Tässä ultrassa kävimme tsekkaamassa niskapoimun ja se lukema oli oikein mallikelpoinen 0,8 mm. Raja-arvo poikkeavaan on kuulemma 2,5 mm. Kaverilla oli torstaina mittaa reilut viisi senttiä. Isosiskoon on matkaa enää vaivaiset 90 senttiä. :) Sukupuolesta saamme mahdollisesti vinkkiä seuraavassa ultrassa. (en tiedä vielä haluammeko tietää sitä etukäteen.) Minulle kävisi erinomaisesti toinenkin tyttö. Sen sijaan pikkuneiti puhuu pelkästään pikkuveljestä. Isälle kävisi kuulemma kumpikin, mutta pojan nimestä on hänen kanssa ollut useammin puhetta kuin tytön nimestä. Summa summarum - kunhan lapsi on terve... 

Omat vaatteet - erityisesti housut - minun on hyvästeltävä näinä päivinä. Ahistaa jo siinä määrin. Toisaalta odottelen, että odotusvaatteet alkavat pysyä päällä. Jos kaikki menee hyvin, niitä saa pitää juhannusviikolle saakka.

Esikoisen kolmevuotissynttäreitä juhlittiin viime kuussa. Lahjaksi saatiin vaikka mitä. Me ostimme kuvassa näkyvän aamiaissetin. Keinutuoli, Duplon talli, Hello Kittyn liukumäki, vaatteita, koruja... Kyllä nyt kelpaa! :)

Synttäri-iltana laitoin ulkotulia uuden kiveyksen "kylkeen".  

Iloisin, virkistyvin terveisin Rouva J.

Se pieni ero...

Meidän ruokailuhuoneessa oli pitkään vain kaksi huonekalua. Ruokailuryhmä ja astiakaappi. Tuon astiakaapin ostimme häälahjarahoilla ja sillä on tunnearvoa useimmilla muilla huonekalullamme yhteensä.

Noin vuosi sitten ruokailuhuoneeseen tuli tyttären oma Ikea-keittiö. Kesällä sinne muutti niin ikään kauan odotettu pakastin. Ruokailuhuone ei varmasti ole tyylikkäin sijoituspaikka sille, mutta halusin/mme, että se on lähellä keittiötä, ja että sitä todella käytettäisiin, eikä se päätyisi epämääräisten ruokatarvikkeiden loppusijoituspaikaksi. Tiukan hinta-, koko- ja ominaisuusvertailujen jälkeen päädyimme Whirlpoolin 212 litraiseen pakastimeen, joka on kesän marjastusten ja syksyn metsästyskauden myötä osoittautunut korvaamattomaksi.

Tämänkertaisen bloggauksen syy on kuitenkin tuo alussa mainitsemani astiakaappi. Viimeistään Ikean Liatorp-lipaston ostamisen jälkeen alkoi tuntua, että astiakaappi oli aivan toista tyylisuuntaa edustavasta opuksesta, kuin mihin halusin tyyliämme kehittää. "Hääkaappi" ostettiin sinä sumeana aikana, jolloin oma, remontoitava koti oli yht'äkkiä totta eikä hajuakaan millaista tyyliä meille rakentaa. Viime vuodet ja sadat sisustuslehdet ovat onneksi auttaneet jälkimmäisessä.

Ruokailuhuoneen astiakaappi alkoi jossain vaiheessa tuntua vieraalta, vaikka se samalla olikin niin erityinen. Astiakaappi on Lundian tuotantoa, ja kesällä löysin classic-sarjan ovet heidän mallistosta. (Rakenteellisesti kaapissa kun ei ollut mitään vikaa.) Edistin asiaa muutama viikko sitten, ja poikkesin Turun liikkeeseen tiedustelemaan ovien hintoja. Ovia ei enää valmisteta tässä koossa, ja kaksi ovea olisi pitänyt korvata kahdella keskenään erikokoisella oviparilla. Not good! Hinnat hipoivat jo sadan, parin sadan päässä alkuperäisen kaapin ostohinnasta ja järjen ääni alkoi päässäni soida. Bongasinpa miehenkin kasvoilta tyytyväisen ilmeen, kun puhe uusista ovista loppui top tykkänään! ;)
No, ainakin halusin uudet vetimet. Samanlaiset kuin siinä mainoksessa, josta koko idean olin alunperin saanut. Vanhat vetimet olivat ehkä selvimmin se asia, mistä en vanhanmallisessa kaapissa pitänyt.

Vanhoissa muovivetimissä oli jo muutama naarmukin.

Uusi ja vanha rinnakkain...

Uusi kiiltääkin niin kauniisti ;)

Piti zoomata aika isoksi, jotta vetimetkin näkyvät kunnolla. (Teenpä saman vielä before-kuvaan)

Minun mielestäni koko kaappi ryhdistyi, ja sai meille sopivampaa ilmettä tämän 36 euron investoinnin myötä. Iso hinta vetimistä, mutta kohtuullista tähän tyytyväisyyteen nähden. ;) Ovetkin ovat ihan hyvät näin.

Olisin  hankkinut vetimet varmasti jo aikoja sitten, mutta ne olivat tavallista pienemmät. Ruuvien väli on vain noin 6-7 senttiä. Tämäntyylisiä vetimiä ei löytynyt ainakaan paikallisista rautakaupoista eikä niistä monista, monista nettikaupoista, joista koitin vetimiä etsiä. Joten älkää naurako, mutta näiden vetimien löytyminen oli erittäin iloinen yllätys!!!

Vielä sukellus lastentautien maailmaan oman terveytenne ylläpitämiseksi ja yleissivistyksen kartuttamiseksi. Meillä on podettu päättyvä viikko enterorokkoa. Se on enteroviruksen aiheuttama tauti, johon sairustuu yleisimmin lapset. (Lähipiirissämme kuitenkin aikuinen mies poti sitä... kivuliaasti.)

Enterorokko on uusi ja ainakin meillä päin todella yleinen sairaus, mutta moni tuttuni kuuli asiasta ensimmäistä kertaa minulta. Eli kannattaa välttää kontaktia, enterorokkoa sairastavan kanssa. Tartunnan voi saada jopa ilman välityksellä. Rakkoja tulee jalkoihin, suuhun ja suun seudulle. Meidän potilaalla niitä oli paljon, edellä mainittujen lisäksi käsissä reilusti ja kaikkialla muuallakin yksittäisiä. Myös kuumeilu kuuluu taudinkuvaan. Viime viikko oli meillä hameviikko. Sukat, housut ja sukkahousut kutittivat ihan liikaa. Alla oleva kuva on otettu tytöstä, kun tauti alkoi taittua. Viikolla otetuilta kuvilta säästän teidät! :) Viimeistä oiretta tässä vielä odotellaan: nimittäin kynsien lähtöä... Sen pitäisi tapahtua muutama viikko varsinaisen paranemisen jälkeen. 

Tanssityttömme jalat seitsemäntenä päivänä sairastumisesta... 

Nyt meillä voidaan kuitenkin ihan hyvin. Tyttö on taas oma reipas itsensä. Tulipahan opittua tällaisenkin taudin tunnuspiirteet. Loppu hyvin, kaikki hyvin.

Älkää olko huolissanne, en aio jokaista lapsen sairastelua raportoida täällä kuvien kera ;)

Reipasta ja iloista alkavaa viikkoa meille kaikille!


Ps. Kuvaton versio lipsahti julki vahingossa... ;)