Meidän "huushollissa" on ollut kaksi vähemmän kaunista kohtaa, jotka harmittavat lähes aina kun niitä katsoo.
Ykkönen on meidän sisääntulo ja ns. autopiha. Tää on pahin. Ei ole kovinkaan kaunis ja kutsuva sisääntulo... Harmittaa. Nolottaa. Ja vaikkei meitä edes tuntisi, tämä kuva meistä välittyy kaikille ohikulkijoille. Uskon ihan täysillä sen väitteen, että sisääntulo on talon käyntikortti.
 |
| Uusi porras tekemättä, betonimaalaus odottaa uutta kerrosta tai muuta päällystystä. Valaistus viimeistelemättä. |
 |
| Uudet kiviasetelmat tekivät pihaa paljon enemmän oman näköiseksi. |
Toinen kamaluus sijaitsi sisällä. Se oli meidän ison vessan pinkinvärinen seinä. Ärsyttävintä siinä oli se, etten voi syyttää siitä ketään muuta kuin itseäni. :) Ihan ensin tuo pinkki alue oli maalattuna beigeksi. Oma tahto sekin. Sitten tuli jokin käsittämätön vinksahdus mielessäni ja pinkki vedettiin beigen päälle. Seinävalaisinten päällä oli kuusi Marilyn Monroen kuvaa. Tämä "sisustettiin" aluksi leffavessaksi. Oli kai muotia neljä, viisi vuotta sitten.
Ihan oikeasti: en tiedä miksi ja mitä tapahtui. Lopputulos ei todellakaan ollut meidän näköinen ja pitkäikäinen.
Parin kuukauden makoilun jälkeen energiaa oli siossa sen verran, että vessahaaste oli ihan kohtuullinen otettavaksi. Kaikki alkoi valkoisesta maalista, jota jäi jostain muualta yli parisen litraa...
Tällä hetkellä meillä on (ainakin minun mielestä) yksi kamaluus vähemmän. Iso vessa nyt:
Valkoisen seinävärin lisäksi uutta ovat:
- peili (Ikea)
- valaisimet (Ikea)
- vetimet (Kotivaruste, nettikauppa)
- pyyhekoukut (SisustusIdea)
- tekstiilit (SisustusIdea)
Parasta tuossa vessassa on se tyytyväisyys mitä siellä tunnen, ja pelkään pahoin ettei se fiilis edes välity näiden kuvien kautta. Kivaa tässä vessassa on myös se, että olin vastuussa sen teosta pitkälti yksin. Mukavaa vaihtelua sekin...
Mukavaa ja tyytyväistä päivää!!
