Täydellisen tukan metsästys

Vaihdoin lyhyempään hiusmalliin edellisjouluna. Lyhyt ja kihara on tuntunut omalta - yleisesti ottaen. Eikä kiharakaan saa olla liian kihara. Mutta just se mun malli on vielä löytämättä. Mitä tehdä otsatukalle? Entäs sivut? Takana toivon olevan paljon, paljon tukkaa.

Tässä muutama kaunis poiminta:

Katie on tyylikäs. Noin yksinkertaisella leikkauksella hiusten kunto ja väri nousevat tosi tärkeiksi. 

Tässäkin on jotain: 

(Kuvat: MTV3:Helmi, Plaza, Hiusmalleja-blogi, Iltalehden verkkosivut sekä Googlen kuvahaku!)

Äitiysloman jälkeen

Mun äitiysloma pojasta päättyi virallisesti lauantaina. Henkisesti olen vielä äitiyslomalla, koska alkuperäisen päätöksen mukaan se päättyisi vasta 24. maaliskuuta. Isäkuukauden takia isälle menevät nämä kaksi viimeistä viikkoa...Suomen laki näkee ajan, jonka isä viettää lastensa kanssa, noin kolme kertaa arvokkaampana, kuin äidin lastensa kanssa viettämän ajan. En väitä, etteikö isäkuukaudessa ole hyvääkin - se esimerkiksi pidetään vanhempainrahakautta, mutta jotenkin on vaan pöllöä, että äidin kaksi viikkoa muuttuvatkin isän käyttäminä lähes 1,5 kuukaudeksi. On perheitä, joissa ihan tasapuolisesti lapsia rakastaen voitaisiin tehdä päätös, että äiti olisi kotona. Totta kai on perheitä, joiden isille on oikeus ja kohtuus olla tuo aika lastensa kanssa. Jos taloutta ei tarvitsisi miettiä, niin olisin viihtynyt kotona pidempäänkin...

Koska lakia ja sen suomia mahdollisuuksia meilläkin noudatetaan, tämä mamma siirtyy takaisin työelämään kahden viikon kuluttua. Ja aika kauas siirrytäänkin, nimittäin Suomen käsivarteen. Kyseessä on omien ammatillisten tavoitteideni kannalta täydellinen paikka. Pari tuntia sitten ratkesi majoituskin. Eli nyt voi tosissaan alkaa valmistella muuttoa, ja hehkuttaa kaikkea, mikä siihen liittyy. Se on seikkailu isolla ässällä!

Äitiyslomalla ja kotona, kun vielä ollaan, niin päivään voi kuulua jotain kivaakin. Kuten valokuvausta.

Mannekiinin omasta mielestä tämä oli kivoin kuva: 

Tällä äitiyslomalla ehti tapahtua paljon. Blogin kirjoittamisen sijaan olen lukenut säännöllisesti viittä keskenään aika erilaista blogia. Niistä on tullut minulle todella tärkeitä. Yhden kirjoittaja on ystäväni, toista pitää sukulaiseni, kolme muuta ovat minulle tuiki tuntemattomia, mutta silti arvokkaita ja tärkeitä ihmisiä. Viime vuoteeni on mahtunut tylsyyttä, harmia ja epätoivoakin. Eikä aina todellakaan ole ollut "kilauta kaverille" -olo. Niinäkin hetkinä nämä viisi upeaa naista ovat avanneet minulle elämänsä ja jakaneet asioitaan. Ilahduttaneet ja opettaneet. Toki on rehellisyyden nimissä niitäkin hetkiä. ettei kestä kuullakaan ihmisistä, joilla kaikki menee putkeen ja elämä on täydellistä. Siinä piileekin blogien salaisuus. Täällä ei tarvitse kertoa kaikkea... 

Unelmamekko

Törmäsin mekkoon, johon rakastuin... totaalisesti.

Mekko on myytävänä Shopbopissa. 

Arkeni on nyt niin tasaista kotoilua kahden pikkulapsen kanssa, että täytän elämäni ylellisyysvajetta surffailemalla muotimerkkien sivuilla. Samalla toivottavasti hahmottuu oma tyylini ja hienoina ja haluttavina pitämieni vaatteiden ja tavaroiden joukko. Nyt ei ole erityisempaa tarvetta millekään ja ehdin rauhassa makustelemaan olisiko jokin asia "mua" vai ei. Yllättävän usein vastaus on kielteinen. 

Yllä oleva mekko kuitenkin pysäytti minut yksinkertaisella kauneudellaan ja muunneltavuudellaan. Se jopa sopisi mun vartalonmallille. Ehdottomasti jotain mitä haluta. Seuraava kysymys kuuluukin: onko kaikkea kaunista ja kivaa saatava? 

En tiedä... Kertokaa te minulle! :) 

Ja mitä elämän ylellisyyteen tulee: kaksi tervettä lasta, hyväkuntoinen mies ja kaksi mukavaa bonuslasta. Eivätkö nämä ole ylellisyyttä, jos mitkä? 

Menipä syvälliseksi...

Iloisia, aurinkoisia ajatuksia tämän sadepäivän keskelle!

Tallinnan terveiset

Olemme minilomalla Tallinnassa. Poikavauva - joka syntyi 21.6.2011 - ottaa hotellihuoneessa kaupunkia haltuun nukkumalla, mies ja tytär ovat kylpylässä ja minä surffailen, mailaan ja soittelen tulevan ristiäisviikonlopun asioita järjestykseen.

Kastemekko on kulkenut miehen suvussa jo 40 vuotta, mutta juhlapuvun vauva saa kummeilta. Tällaista hän toivoi:

Sateista, mutta juhlavaa päivän jatkoa!!

Kaksi kamalaa

Meidän "huushollissa" on ollut kaksi vähemmän kaunista kohtaa, jotka harmittavat lähes aina kun niitä katsoo. 

Ykkönen on meidän sisääntulo ja ns. autopiha. Tää on pahin. Ei ole kovinkaan kaunis ja kutsuva sisääntulo... Harmittaa. Nolottaa. Ja vaikkei meitä edes tuntisi, tämä kuva meistä välittyy kaikille ohikulkijoille. Uskon ihan täysillä sen väitteen, että sisääntulo on talon käyntikortti. 

Uusi porras tekemättä, betonimaalaus odottaa uutta kerrosta tai muuta päällystystä. Valaistus viimeistelemättä. 

Uudet kiviasetelmat tekivät pihaa paljon enemmän oman näköiseksi. 

Meidän pihalla tanottaa myös vanha, ruma ja rapistumassa oleva öljysäiliö. Vanhempani kyselevät säännöllisesti milloin sille tehdään jotain. En tiedä milloin, mutta jotain ja pian sille on tehtävä.

Toinen kamaluus sijaitsi sisällä. Se oli meidän ison vessan pinkinvärinen seinä. Ärsyttävintä siinä oli se, etten voi syyttää siitä ketään muuta kuin itseäni. :) Ihan ensin tuo pinkki alue oli maalattuna beigeksi. Oma tahto sekin. Sitten tuli jokin käsittämätön vinksahdus mielessäni ja pinkki vedettiin beigen päälle. Seinävalaisinten päällä oli kuusi Marilyn Monroen kuvaa. Tämä "sisustettiin" aluksi leffavessaksi. Oli kai muotia neljä, viisi vuotta sitten. 

Ihan oikeasti: en tiedä miksi ja mitä tapahtui. Lopputulos ei todellakaan ollut meidän näköinen ja pitkäikäinen.  

Parin kuukauden makoilun jälkeen energiaa oli siossa sen verran, että vessahaaste oli ihan kohtuullinen otettavaksi. Kaikki alkoi valkoisesta maalista, jota jäi jostain muualta yli parisen litraa...

Tällä hetkellä meillä on (ainakin minun mielestä) yksi kamaluus vähemmän. Iso vessa nyt:

Valkoisen seinävärin lisäksi uutta ovat:
- peili (Ikea)
- valaisimet (Ikea)
- vetimet (Kotivaruste, nettikauppa)
- pyyhekoukut (SisustusIdea)
- tekstiilit (SisustusIdea)

Parasta tuossa vessassa on se tyytyväisyys mitä siellä tunnen, ja pelkään pahoin ettei se fiilis edes välity näiden kuvien kautta. Kivaa tässä vessassa on myös se, että olin vastuussa sen teosta pitkälti yksin. Mukavaa vaihtelua sekin...

Mukavaa ja tyytyväistä päivää!! 

Ikean terkut ja herkut

Elämä voitti, sairausloma ja ikuisuudelta tuntunut vuodelepo päättyi. Tämä tapahtui jo parisen viikkoa sitten, kun maagiset 34 raskausviikkoa tuli täyteen. Sitä juhlistettiin käymällä Ikeassa! ;) Mukaan tarttui yhtä jos toista mukavaa. Musta talja olkkarin lattialle, olkkarin 'akvaarion' sivuille valkoiset verhot, kokeilutuoli, astioita...

Ja auttamattomana herkkusuuna poimin mukaan myös näitä:

Oikeita ruotsalaisia kookospalloja. Miehen ikiherkkuja...

 Ja maistuihan ne muillekin:

 Ikean ravintolasta löysin reseptikortin cappuccinon tekoon. Lasit ja kahvi odottivat valmiiksi kotona. Espressokeitin tarttui myös mukaan ja sittenhän mikään ei enää estänyt herkkuhetkeä. Maidon vaahdotus onnistui sukkelaan liedellä, kattilassa vispaamalla. Se oli lopulta niin simppeliä, että taidan lopettaa maidonvaahdottimesta haaveilun. Sitä tarvitsisin kuitenkin aika harvoin...

Voilá!

Herkullisia kahvihetkiä teillekin!! :)

Poika tuli!

Kuva hiukan vääristää todellista väriä, joka on harmaa...

Hurraa Tori.fi!!!
Sieltä löytää kaikenlaista! Ja ennen kaikkea: siellä on helppoa tehdä itsensä löydetyksi. Niin tässä kävi...

Isohan poitsu tosiaan on, mutta ainakaan vielä ei ole terassilla ahdasta. ;) Eipä voisikaan olla. Siellä on riippukeinun lisäksi vain tikkaat ja satunnaisia työkaluja. Yhdet pyykit siellä on kuivattu. Eikä enempää kuivata, jos se on minusta kiinni. Haluan, että terassi on se paikka meidän talossa, johon voi aina poiketa ja siellä on ainakin suurin piirtein siistiä ja mukavaa, - eikä vastaanottoa tarvitse aloittaa pahoitteluja soperrellessa raivatessaan niitä yksityisimpiä elämisen jälkeen pois näkyvistä.

Terassille kuuluu muutenkin hyvää. Pohjan laudoitus on muutamaa lautaa valmis - taisi olla viimeksi raapustellessani samassa kohtaa. Portaista on päästy yksimielisyyteen. Simppelit ja kauniit. Jotain tällaista:




Kuva Kannustalon Aurora-Rauhala -esitteestä.

 Tämän terassin ratkaisuja sovellamme ainakin kolmessa asiassa...

1. Kaiteeseen tulee vuorotellen kapeampi ja leveämpi rima. Yksinkertaisesti toteutettavaa tyylikkyyttä.
2. Pilarien päälle tulee "sähkö"lyhdyt
3. Portaat tulevat alas terassin sivua pitkin.

Tämänpäiväisiä mainoksia lukiessani törmäsin tuotteeseen, jollaista olen jo jonkin aikaa etsinyt sopivalla hinta/laatu -suhteella. Se voisi olla vaikka tämä:

Kuva: Sotka

Siellä voisi vaikka nukkua sisällä!! Eikö ? ;)

Kauniita unia!!

Ps. Tavaroiden hinnat korostuvat, kun joutuu kerralla tekemään useampia hankintoja. Elämän ärsyttäviä realiteetteja - ainakin meillä... :)