Se pieni ero...

Meidän ruokailuhuoneessa oli pitkään vain kaksi huonekalua. Ruokailuryhmä ja astiakaappi. Tuon astiakaapin ostimme häälahjarahoilla ja sillä on tunnearvoa useimmilla muilla huonekalullamme yhteensä.

Noin vuosi sitten ruokailuhuoneeseen tuli tyttären oma Ikea-keittiö. Kesällä sinne muutti niin ikään kauan odotettu pakastin. Ruokailuhuone ei varmasti ole tyylikkäin sijoituspaikka sille, mutta halusin/mme, että se on lähellä keittiötä, ja että sitä todella käytettäisiin, eikä se päätyisi epämääräisten ruokatarvikkeiden loppusijoituspaikaksi. Tiukan hinta-, koko- ja ominaisuusvertailujen jälkeen päädyimme Whirlpoolin 212 litraiseen pakastimeen, joka on kesän marjastusten ja syksyn metsästyskauden myötä osoittautunut korvaamattomaksi.

Tämänkertaisen bloggauksen syy on kuitenkin tuo alussa mainitsemani astiakaappi. Viimeistään Ikean Liatorp-lipaston ostamisen jälkeen alkoi tuntua, että astiakaappi oli aivan toista tyylisuuntaa edustavasta opuksesta, kuin mihin halusin tyyliämme kehittää. "Hääkaappi" ostettiin sinä sumeana aikana, jolloin oma, remontoitava koti oli yht'äkkiä totta eikä hajuakaan millaista tyyliä meille rakentaa. Viime vuodet ja sadat sisustuslehdet ovat onneksi auttaneet jälkimmäisessä.

Ruokailuhuoneen astiakaappi alkoi jossain vaiheessa tuntua vieraalta, vaikka se samalla olikin niin erityinen. Astiakaappi on Lundian tuotantoa, ja kesällä löysin classic-sarjan ovet heidän mallistosta. (Rakenteellisesti kaapissa kun ei ollut mitään vikaa.) Edistin asiaa muutama viikko sitten, ja poikkesin Turun liikkeeseen tiedustelemaan ovien hintoja. Ovia ei enää valmisteta tässä koossa, ja kaksi ovea olisi pitänyt korvata kahdella keskenään erikokoisella oviparilla. Not good! Hinnat hipoivat jo sadan, parin sadan päässä alkuperäisen kaapin ostohinnasta ja järjen ääni alkoi päässäni soida. Bongasinpa miehenkin kasvoilta tyytyväisen ilmeen, kun puhe uusista ovista loppui top tykkänään! ;)
No, ainakin halusin uudet vetimet. Samanlaiset kuin siinä mainoksessa, josta koko idean olin alunperin saanut. Vanhat vetimet olivat ehkä selvimmin se asia, mistä en vanhanmallisessa kaapissa pitänyt.

Vanhoissa muovivetimissä oli jo muutama naarmukin.

Uusi ja vanha rinnakkain...

Uusi kiiltääkin niin kauniisti ;)

Piti zoomata aika isoksi, jotta vetimetkin näkyvät kunnolla. (Teenpä saman vielä before-kuvaan)

Minun mielestäni koko kaappi ryhdistyi, ja sai meille sopivampaa ilmettä tämän 36 euron investoinnin myötä. Iso hinta vetimistä, mutta kohtuullista tähän tyytyväisyyteen nähden. ;) Ovetkin ovat ihan hyvät näin.

Olisin  hankkinut vetimet varmasti jo aikoja sitten, mutta ne olivat tavallista pienemmät. Ruuvien väli on vain noin 6-7 senttiä. Tämäntyylisiä vetimiä ei löytynyt ainakaan paikallisista rautakaupoista eikä niistä monista, monista nettikaupoista, joista koitin vetimiä etsiä. Joten älkää naurako, mutta näiden vetimien löytyminen oli erittäin iloinen yllätys!!!

Vielä sukellus lastentautien maailmaan oman terveytenne ylläpitämiseksi ja yleissivistyksen kartuttamiseksi. Meillä on podettu päättyvä viikko enterorokkoa. Se on enteroviruksen aiheuttama tauti, johon sairustuu yleisimmin lapset. (Lähipiirissämme kuitenkin aikuinen mies poti sitä... kivuliaasti.)

Enterorokko on uusi ja ainakin meillä päin todella yleinen sairaus, mutta moni tuttuni kuuli asiasta ensimmäistä kertaa minulta. Eli kannattaa välttää kontaktia, enterorokkoa sairastavan kanssa. Tartunnan voi saada jopa ilman välityksellä. Rakkoja tulee jalkoihin, suuhun ja suun seudulle. Meidän potilaalla niitä oli paljon, edellä mainittujen lisäksi käsissä reilusti ja kaikkialla muuallakin yksittäisiä. Myös kuumeilu kuuluu taudinkuvaan. Viime viikko oli meillä hameviikko. Sukat, housut ja sukkahousut kutittivat ihan liikaa. Alla oleva kuva on otettu tytöstä, kun tauti alkoi taittua. Viikolla otetuilta kuvilta säästän teidät! :) Viimeistä oiretta tässä vielä odotellaan: nimittäin kynsien lähtöä... Sen pitäisi tapahtua muutama viikko varsinaisen paranemisen jälkeen. 

Tanssityttömme jalat seitsemäntenä päivänä sairastumisesta... 

Nyt meillä voidaan kuitenkin ihan hyvin. Tyttö on taas oma reipas itsensä. Tulipahan opittua tällaisenkin taudin tunnuspiirteet. Loppu hyvin, kaikki hyvin.

Älkää olko huolissanne, en aio jokaista lapsen sairastelua raportoida täällä kuvien kera ;)

Reipasta ja iloista alkavaa viikkoa meille kaikille!


Ps. Kuvaton versio lipsahti julki vahingossa... ;)