Täydellisen yöpaidan metsästys

Olen jo jonkin aikaa etsinyt uutta, kaunista yöpaitaa. Nyt vietin tovin surffaillen ja niitä etsien, ja löysin tämän:

kuva: The White Company

Tuo vaikuttaa ainakin lähes täydelliseltä: brodeeraukset ja napit tuovat paitaan sitä jotain. Paidan tyyli on sanalla sanoen i h a n a. Ja lyhyemmät hihat ovat mukavat öisin. Aina ne kuitenkin kivertyvät ylös.

Yöpaita on tähän kellonaikaan hyvin ajankohtainen noin yleisestikin ottaen. Ja viikkokin on ollut niin väsyttävä, että... Uuden työn opettelu tuntuu imevän kaikki mehut, enkä ole itseeni silti pätkääkään tyytyväinen. Hemmetti. Mikä älynväläys oli aloittaa ihan uudella alalla. Kysyn vaan. Saa muistuttaa, jos joku muistaa mitä joskus olen sanonut perusteluiksi..! :))

Ja tästä uudesta alasta puheen ollen. Kun nyt olen taas viisi päivää tehnyt sitä käytännössä, vietän huomenna kuusi tuntia Turun yliopistolla opiskellen teoriaa. Voi kuulostaa uskomattomalta, mutta sitä minä kaipaan. *Saada itse istua kuuntelemassa ja vastaanottavana osapuolena.* Huominen vaan osuu tosi huonosti tähän tarkoitukseen, sillä meillä on Ruotsin sukulaisia käymässä ja emäntä sen kun huinii ihan muissa maisemissa. Ehkä nipistän vähän luentojen lopusta...

Kauniita unia mukavissa yöpaidoissa itse kullekin!!

Metsän väkeä

Meidän perhe kävi tänään metsässä. Sieniä kertyi koriin ja marjoja masuihin. Puolukat olivat parhaimmillaan, mustikat jo hieman makunsa menettäneitä. 

Neiti mätkähti niin monta kertaa mättäille... Aikuista olisi jo alkanut harmittaa, mutta lapsen asenteella sitä vaan naurettiin ja noustiin ylös.

Viimeiset marjat syötiin kannon nokassa istuen.

Neiti oli innoissaan ja halusi metsään pian uudestaan. Ja mehän mennään! 

Menkää tekin! ;)

Reipasta viikkoa!!

Päivän pieniä, iloisia ajatuksia...

Meillä fanitetaan Tapparaa. Kausi 2010-2011 alkoi vähintäänkin hienosti: Ilves selätettiin 1-5 ja tällä saavutuksella ponkaistiin sarjaykköseksi. Mukavaa vaihtelua, sillä Tapparaa ei ole siellä viime vuosina juuri näkynyt. Tänään menemme paikan päälle katsomaan miltä jatko näyttää. Hakametsä, here we come! 

Voisi jopa sanoa, että pelillinen menestys on kakkossyy tämänpäiväiselle Tampereen reissulle. Janne Ojasen numero jäädytetään ja Ojasen pelipaita ripustetaan hallin kattoon muiden legendaaristen pelaajien viereen. 

Tapsu alias Tapparan maskotti. 

Tässä kuva viime syksyltä, kun mieheni sai tunnetummalta tapparalaiselta hänen pelipaitansa. 

Samainen pelipaita paria tuntia aiemmalta...

Janne Ojanen (8) lähimpänä kameraa. 

Mutta on meidän elämässä muitakin iloja. Kuten vaikka tieto siitä, että Solsidanille on luvassa jatkoa.


Iloa ja onnea ovat myös hyvät ystävät. Eräs sellainen on Jenni! Hän poikkesi meillä torstaina ja päädyimme uuden blogini myötä juttelemaan hyvistä blogeista. Kotiin päästyään Jenni listasi omat lempparinsa ja ne löytyvät täältä. Kannattaa käydä katsomassa.


Jennin Hiuksissa hiekkaa -blogissa on muuten aivan loistava "slogan": kirjoittaminen on itsensä lukemista.
Siitä on helppo olla samaa mieltä!

Meidän neiti ja kummien lampaat. Kuva viime kesältä. 

Kesää haikailevin ajatuksin!!
Rouva J.

Ompeluseuran saldoa

Meidän työpaikan naiset viettivät eilen laatuaikaa hyvän seuran, herkkujen ja mukavan tekemisen parissa. Itse aloittelin kaulahuivia neidille, joka osoittautui muutaman kierroksen jälkeen aivan liian isoksi lapselle. Onneksi miehen synttärit ajoittuvat loppusyksyyn ja tällä innostuksella jotain pehmeää voisi vaikka löytyä paketista...

Eikä kutimia malttanut pitää pois käsistä kotonakaan.

Kolme ensimmäistä palmikkoani (ever). 

Kutominen on meidän perheen naisten yhteinen harrastus...

joka herättää välillä vahvoja tunteita. 

Kuulasta syyspäivää!! : )

Ps. Onnistuin ihan hyvin saamaan silmukat takaisin puikoille...

Probleema

Meillä on akuutti sisustusongelma. Se sijaitsee eteisessä ja näyttää tältä:

Seinä loppuu "ennen aikojaan". 

Eteisen katossa on alunperin ollut kattoikkunat. Ilmeisesti 80-luvun taitteessa talon tasakatto korotettiin harjakatoksi ja samalla hyvästeltiin kattoikkunat. Sisällä se tarkoitti paitsi luonnonvalon vähenemistä eteisessä, myös uutta kattomateriaalia. Seinät oli aikoinaan rakennettu mielenkiintoisesti niin, että varsinainen seinä loppui sisäkaton korkeuteen. Siitä edespäin on perusrakenteita.

Tässä lähtötilanteesta muutama kuva:

Käynti olohuoneeseen käytävän päästä. Vasemmalla tyttären huoneen ovi.

Eteisen katon uudistaminen lähti siitä ajatuksesta, että laitetaan ruskean ja raskaanoloisen katon paikalle valkoiset kattolevyt. Saadaan raikkautta ja ilmavuutta. Vanhan katon repimisen yhteydessä paljastuikin iloinen yllätys: uutta kattoa pystytään nostamaan paitsi mielikuvissa, myös senteissä. Tarkka senttimäärä oli 12 senttiä. Siitä ilosta seurasi kuitenkin lisää pähkäiltävää, eli miten peittää talon tukirakenteet, jotka tulivat näkyviin katon muutosten yhteydessä. 

Tässä mennään siis nyt: 

Käynti olohuoneeseen. 

Vasemmalla keittiö (kellon jälkeen), oikealla oviaukko ulkorappusiin ja alakertaan. Kauimmaisena on takkahuoneen ovi.
(Tätä sijaintia ei ollut before-kuvissa.)

Uuteen kattoon upotettiin 10 ledispottia (pari viimeistä puuttuu vielä). Ledit valaisevat hyvin ja lopputulos näyttää hyvältä. Tuntuu, että kuutioiden lisäys kasvatti pinta-alaakin. Eteinen vaikuttaa nyt kaikin tavoin tilavammalta. 

Mutta tuo kulmanpaikka... Tarkistin ylläolevien kuvien päivämääristä ja totesin, että tämä projekti on kestänyt puoli vuotta. Se ei sinänsä haittaa, sillä olemme nykytilanteeseenkin tyytyväisempiä kuin vanhaan kattoon, mutta ei tuota noinkaan voi ikuisesti pitää. 

Lisähaasteensa asiaan tuovat oheiset ilmanvaihtoputket.  

Ääh! Rouvainhuone vetäytyy pohtimaan probleemaa, kylläkin vaakatasossa ja silmät kiinni! 

Kiitos tästä päivästä, se oli..!!! Hyvä se oli loppujen lopuksi!

Ensimmäiseni

Hui! I did it... Hiukan huimaa ja huikoo - nälkäkin tämän väsäämisen aikana on ehtinyt tulla. Mutta oli se sen arvoista!!

Ja sama suomeksi: lämpimästi tervetuloa! :)

Löysin blogit elokuussa. Nyt eletään syyskuun puoliväliä ja kyhään jo omaani. En ole juurikaan osallistunut blogien pohjalta keskusteluihin, mutta siitä huolimatta tästä maailmasta on löytynyt paljon kiinnostavaa väkeä ja ajatuksia, joihin mun on ollut helppo yhtyä. Yli muiden ovat olleet sisustus- ja life style -blogit. Myös blogimaailman kruunaamattoman kuningattaren, Kalastajan vaimon vanavedessä olen alkanut miettiä omaa pukeutumistani aiempaa enemmän. Tähän mennessä olen lukenut vain suomalaisia blogeja (luetaan KV:kin suomalaiseksi), eli jos tiedätte hyviä ulkoimaisia blogeja näistä aiheista, niin laitetaan ihmeessä hyvä kiertämään!

Mulla on ehkä vähän erikoinen toive tämän blogin taustalla. Se liittyy meidän taloprojektiin. Kotimme on 70-luvun alussa rakennettu puolitoistakerroksinen talo. Sijainti ja koko ovat hyvät. Sen sijaan haasteita löytyy keskimäärin kaikesta muusta. Uskon ja tiedän, ettemme ole ainoita, jotka painiskelevat tällaisten ajatusten kanssa. Toivon, että tänne löytäisi sellaistakin väkeä, joka pohtii ja pähkäilee 70-luvun ratkaisujen ajanmukaistamisen kanssa.

Yksityiskohta josta p i d ä n: alakerran rappuset.
Tässä natsasivat värit ja valo paremmin kuin ehkä osasimme odottaakaan.

Me emme ole kovinkaan uskollisesti pitämässä 70-luvun tyylistä kiinni. Tiedoksi niille, jotka ajattelevat, että alkuperäistä tyyliä pitäisi pyrkiä kaikin keinoin säilyttämään, että meidän talon remonttiprojekti oli jo ennen meitä suunnattu pois päin alkuperäisestä. Esimerkiksi ikkunaremontissa ikkunoita oli kavennettu n.40 senttiä ja niihin oli laitettu ristikot. En tiedä oliko ikkunoissa aiemmin ollut ristikoita, mutta 70-luvun ajattelussa isojen ikkunoiden myötä haluttiin tiivistää yhteyttä ympäröivään luontoon, ja ikkunoiden koot olivat sen mukaisia. Meilläkin ikkunoita on aika niukasti, mutta niiden koot olivat alunperin olleet sitäkin massiivisempia. Muitakin esimerkkejä ajanmukaistamisesta löytyy, mutta jatketaan niistä toiste.

Jos vierivä kivi ei sammaloidu, niin..?

Tarkoitukseni on siis esitellä näitä haasteita (ja suoraan sanottuna harmituksenkin aiheita). Toivon teiltä ajatuksia, joko ihan maalaisjärjen tai oman kokemuksen pohjalta. Ennen kaikkea fokus on löydetyissä ratkaisuissa ja onnistumisissa sekä yhteisessä pähkäilyssä. Siinä kyteytyy tämän blogin visio. Aika sitten näyttää miten käy ja mitä tapahtuu...

Talon sisäpuolen haasteiden lisäksi haasteita löytyy myös ulkopuolelta. Talo hankittiin puutarhureilta, ja piha on sen mukainen: laaja ja täynnä mitä erilaisimpia kasvilajeja. Ainakin minusta tuntuu siltä. Näillä taidoilla riittäisi hyvin, jos olisi pari, kolme lajia ja niille selvät hoito-ohjeet. Mielellään Gardening for Idiots -tyylillä kirjoitettuna. Tähän haasteeseen tarttuakseni olen ilmoittautunut kansalaisopiston puutarhanhoitokurssille ja sekin näkynee täällä. Niin tässä kuin sisustuspuolellakin olen mielelläni vastaanottavana osapuolena.

Meidän pihan ylpeydet: vanhat tammet.

Muutama sana vielä blogin nimestä... Rouvainhuoneen keksin, kun luin Wenzel Hagelstamin ja Pirkko Hämäläisen kirjaa Uusi antiikkikirja 1900-1980 (WSOY), ja jossain päin kirjaa mainittiin herrainhuone. En edes vaivautunut ottamaan selvää onko koskaan ollut olemassa tiloja, joita olisi kutsuttu rouvainhuoneiksi. Se sana vaan sopii ihan täydellisesti blogin nimeksi. Lukijat mitä ilmeisemmin ovat naisia ja huone viittaa tilaan, ja mikäs muu tämä sitten on, jos ei virtuaalitila? Tykkään historiasta ja "vanhasta ja hienosta" asumisesta, joten tuon nimen keksittyäni tiesin, ettei sen parempaa enää voisi osua tielle. Tällä mennään! :) Toivottavasti vielä pitkään ja pitkälle...

En halua rajata tätä blogia tiukasti mihinkään kategoriaan. Rouvainhuoneeseen mahtuu yhtä jos toista naisen elämään kuuluvaa. Aloitetaan yllämainituista ja katsotaan mihin päädytään.

Ja muuta kaunista.

Ensimmäiseksi "kirjoituksekseni" livahti Solsidanin ensimmäinen jakso. Se sarja on ollut mun ja mieheni tämän vuoden juttu: sarja tuli FST5:ltä viime talvella, sitten huomasimme, että se olisi kesällä saatavilla DVD:llä - vielä sopivasti mun synttäreiden aikaan, ja kun dvd-boksi saatiin vihdoin postista, sitä on lievästi sanottuna katsottu syvällä hartaudella. Tykkään siitä isosti ja suosittelen lämpimästi. Valitettavasti tää klippi on suomentamaton, samoin kuin DVD-boksin jaksot. Ehkä juuri siksi sitä on jaksettu katsoa niin usein - joka kerta hoksaa jotain uutta...
(Pitänee opetella miten YouTube-klippi lisätään asiallisesti ja elegantisti sinne minne sen tarkoitankin)

Meillä eletään lapsiperheessä ja hiukan jännittääkin miten päivitysten tiheyden kanssa käy. Tahtina koitan pitää sitä mikä tuntuu hyvältä. 

Tämän käyttäjän tapanette myöhemmin.

Tämä rouva lähtee nyt etsimään blogiin uusia aiheita iloisin ja innostuinein mielin eli kuvaamaan kotia "sillä silmällä". Moikka! Ja kuullaan taas..!

Första avsnittet av Solsidan! 1/2