Ensimmäiseni

Hui! I did it... Hiukan huimaa ja huikoo - nälkäkin tämän väsäämisen aikana on ehtinyt tulla. Mutta oli se sen arvoista!!

Ja sama suomeksi: lämpimästi tervetuloa! :)

Löysin blogit elokuussa. Nyt eletään syyskuun puoliväliä ja kyhään jo omaani. En ole juurikaan osallistunut blogien pohjalta keskusteluihin, mutta siitä huolimatta tästä maailmasta on löytynyt paljon kiinnostavaa väkeä ja ajatuksia, joihin mun on ollut helppo yhtyä. Yli muiden ovat olleet sisustus- ja life style -blogit. Myös blogimaailman kruunaamattoman kuningattaren, Kalastajan vaimon vanavedessä olen alkanut miettiä omaa pukeutumistani aiempaa enemmän. Tähän mennessä olen lukenut vain suomalaisia blogeja (luetaan KV:kin suomalaiseksi), eli jos tiedätte hyviä ulkoimaisia blogeja näistä aiheista, niin laitetaan ihmeessä hyvä kiertämään!

Mulla on ehkä vähän erikoinen toive tämän blogin taustalla. Se liittyy meidän taloprojektiin. Kotimme on 70-luvun alussa rakennettu puolitoistakerroksinen talo. Sijainti ja koko ovat hyvät. Sen sijaan haasteita löytyy keskimäärin kaikesta muusta. Uskon ja tiedän, ettemme ole ainoita, jotka painiskelevat tällaisten ajatusten kanssa. Toivon, että tänne löytäisi sellaistakin väkeä, joka pohtii ja pähkäilee 70-luvun ratkaisujen ajanmukaistamisen kanssa.

Yksityiskohta josta p i d ä n: alakerran rappuset.
Tässä natsasivat värit ja valo paremmin kuin ehkä osasimme odottaakaan.

Me emme ole kovinkaan uskollisesti pitämässä 70-luvun tyylistä kiinni. Tiedoksi niille, jotka ajattelevat, että alkuperäistä tyyliä pitäisi pyrkiä kaikin keinoin säilyttämään, että meidän talon remonttiprojekti oli jo ennen meitä suunnattu pois päin alkuperäisestä. Esimerkiksi ikkunaremontissa ikkunoita oli kavennettu n.40 senttiä ja niihin oli laitettu ristikot. En tiedä oliko ikkunoissa aiemmin ollut ristikoita, mutta 70-luvun ajattelussa isojen ikkunoiden myötä haluttiin tiivistää yhteyttä ympäröivään luontoon, ja ikkunoiden koot olivat sen mukaisia. Meilläkin ikkunoita on aika niukasti, mutta niiden koot olivat alunperin olleet sitäkin massiivisempia. Muitakin esimerkkejä ajanmukaistamisesta löytyy, mutta jatketaan niistä toiste.

Jos vierivä kivi ei sammaloidu, niin..?

Tarkoitukseni on siis esitellä näitä haasteita (ja suoraan sanottuna harmituksenkin aiheita). Toivon teiltä ajatuksia, joko ihan maalaisjärjen tai oman kokemuksen pohjalta. Ennen kaikkea fokus on löydetyissä ratkaisuissa ja onnistumisissa sekä yhteisessä pähkäilyssä. Siinä kyteytyy tämän blogin visio. Aika sitten näyttää miten käy ja mitä tapahtuu...

Talon sisäpuolen haasteiden lisäksi haasteita löytyy myös ulkopuolelta. Talo hankittiin puutarhureilta, ja piha on sen mukainen: laaja ja täynnä mitä erilaisimpia kasvilajeja. Ainakin minusta tuntuu siltä. Näillä taidoilla riittäisi hyvin, jos olisi pari, kolme lajia ja niille selvät hoito-ohjeet. Mielellään Gardening for Idiots -tyylillä kirjoitettuna. Tähän haasteeseen tarttuakseni olen ilmoittautunut kansalaisopiston puutarhanhoitokurssille ja sekin näkynee täällä. Niin tässä kuin sisustuspuolellakin olen mielelläni vastaanottavana osapuolena.

Meidän pihan ylpeydet: vanhat tammet.

Muutama sana vielä blogin nimestä... Rouvainhuoneen keksin, kun luin Wenzel Hagelstamin ja Pirkko Hämäläisen kirjaa Uusi antiikkikirja 1900-1980 (WSOY), ja jossain päin kirjaa mainittiin herrainhuone. En edes vaivautunut ottamaan selvää onko koskaan ollut olemassa tiloja, joita olisi kutsuttu rouvainhuoneiksi. Se sana vaan sopii ihan täydellisesti blogin nimeksi. Lukijat mitä ilmeisemmin ovat naisia ja huone viittaa tilaan, ja mikäs muu tämä sitten on, jos ei virtuaalitila? Tykkään historiasta ja "vanhasta ja hienosta" asumisesta, joten tuon nimen keksittyäni tiesin, ettei sen parempaa enää voisi osua tielle. Tällä mennään! :) Toivottavasti vielä pitkään ja pitkälle...

En halua rajata tätä blogia tiukasti mihinkään kategoriaan. Rouvainhuoneeseen mahtuu yhtä jos toista naisen elämään kuuluvaa. Aloitetaan yllämainituista ja katsotaan mihin päädytään.

Ja muuta kaunista.

Ensimmäiseksi "kirjoituksekseni" livahti Solsidanin ensimmäinen jakso. Se sarja on ollut mun ja mieheni tämän vuoden juttu: sarja tuli FST5:ltä viime talvella, sitten huomasimme, että se olisi kesällä saatavilla DVD:llä - vielä sopivasti mun synttäreiden aikaan, ja kun dvd-boksi saatiin vihdoin postista, sitä on lievästi sanottuna katsottu syvällä hartaudella. Tykkään siitä isosti ja suosittelen lämpimästi. Valitettavasti tää klippi on suomentamaton, samoin kuin DVD-boksin jaksot. Ehkä juuri siksi sitä on jaksettu katsoa niin usein - joka kerta hoksaa jotain uutta...
(Pitänee opetella miten YouTube-klippi lisätään asiallisesti ja elegantisti sinne minne sen tarkoitankin)

Meillä eletään lapsiperheessä ja hiukan jännittääkin miten päivitysten tiheyden kanssa käy. Tahtina koitan pitää sitä mikä tuntuu hyvältä. 

Tämän käyttäjän tapanette myöhemmin.

Tämä rouva lähtee nyt etsimään blogiin uusia aiheita iloisin ja innostuinein mielin eli kuvaamaan kotia "sillä silmällä". Moikka! Ja kuullaan taas..!