Kiitos Maritalta haasteesta! Pakkohan tähän oli tarttua.. ensimmäiseen blogihaasteeseeni. :)
Ensimmäiseksi...
Haaveilen, toivon ja vähän jännitänkin, että tämä raskaus menisi hyvin loppuun asti. Sen verran jännitysmomentteja tässä on ehtinyt tulla vastaan, että tämä asia on nyt kaikkein tärkein ja arvokkain. Mielessä on käynyt sekin, miten jaksan pikkuvauvan kanssa arkea, kun olen viisi viikkoa vaan lepäillyt ja rapistuttanut yleiskuntoa. Toivottavasti silloinkin asiat sujuvat.
Lapset ovat lahjoja, joita saadaan...
 |
Tällaisena hänet teille tutustutin joulukuussa.
Enää ei kaverista saisi näin nättiä kuvaa, kun on jo kasvanut niin paljon... :) |
Toiseksi...
Haaveilen siitä, että vanhempani pysyvät hyvässä kunnossa vielä pitkään. He alkavat olla jo aika iäkkäitä, mutta edelleen tärkeitä ihmisiä elämässämme. Myös mieheni äiti osallistuu paljon elämäämme. En varmasti muista kiittää näitä ihmisiä tarpeeksi usein avusta ja mukana olosta elämässämme. He ovat tärkeitä minulle ja miehelle, mutta ennen kaikkea lapsille. Itse en tavannut koskaan isoisiäni ja se on ollut menetys. Haaveilen, että lapset saavat eläviä ja lämpimiä muistoja kaikista isovanhemmistaan.
 |
| Isästäni syksyllä tehty muotokuva. |
Kolmanneksi...
Haaveilen matkasta jonnekin. Melkein minne vaan. Suomi käy yhtä hyvin kuin muukin Eurooppa. Okei myönnetään, pikkuisten kanssa riittää Eurooppa. Norja kiehtoo - osin blogimaailmasta kumpuavasta syystä. Tanskakin käy. Tyttö tykkäisi varmasti Legolandista. Eräs vanha esimieheni ihaili tanskalaisia ja epäili olleensa aiemmassa elämässään tanskalainen. :) Vakuutuin hänen puheista.
Vähintäänkin yhtä houkuttelevaa olisi päästä miehen kanssa muutaman päivän kaupunkilomalle. Lontoo ja Oslo kutkuttavat eniten...
 |
Oslo
Kuva: PrimeTravels.com |
 |
Lontoo.
Kuva: Matkailulehti Mondo |
Neljänneksi...
Haaveilen siitä olotilasta, että tunnen rauhaa, tyytyväisyyttä ja iloa katsellassani kotiamme. Jos jatkaisin haaveilulistaa toiselle kymmenelle, alkaisi mukaan ilmaantua ihan konkreettisia tavarahankintoja ja niistä moni liittyisi juuri tähän asiaan. Uskon, että tavara ei tee onnelliseksi. Mutta, kun ympärillä on tavaroita, joiden hankintaa on tarkasti mietitty ja pohdittu ja ne täyttävät oman maun kriteerejä, myös mieli lepää eri tavalla. Kyse on minun kohdalla myös keskeneräisyyden sietämisestä ja hyväksymisestä. Siitä, että voi olla tyytyväinen asioihin ja kotiinsa, vaikka se ei kaikkia sisustushaaveita vielä täyttäisikään.
Viidenneksi...
Haaveilen osallistumisesta sisustuskurssille.
Bonus-haaveeni...
on se, että näytän taas suurin piirtein tältä ja räpsin kuvia teille - muualtakin kuin kotoa... :)
 |
| Viime syksyltä |
Meillä tehdään juuri kaikkien aikojen lähiruokaa. Mies sattui eilen paikalle, kun poloinen peura oli törmännyt tielle ja menettänyt henkensä. Kuollut eläin oli jätetty tienvarteen ja isäntä oli saanut poliiseilta luvan ottaa sen. Keittiöstä kuuluu juuri iloinen lihamyllyn ääni, kun mies ja isäni tekevät perheelle ruokaa. Anoppikin lupasi poiketa. Ainakin jotkin haaveet ovat totta tässä ja nyt.
Iloa, lämpöä ja hyvää mieltä!
Meidät on tehty samoista aineista kuin unelmamme.
- en muista kuka, mutta omiani nuo viisaat sanat eivät ole.
