Elämäni miehet, osa 1

Olen onnekas nainen, koska elämässäni vaikuttaa monta hienoa miestä. Yksi heistä on isäni.  

Hän on ollut pitkään erään organisaation toiminnassa mukana luottamustehtävän kautta. Marraskuussa julkistettiin hänestä muotokuva ja laitankin sen tänne ihan omin luvin. 

Muotokuvan maalasi euralainen E-M Veistinen.

Muotokuva on todella onnistunut. En ole oikea henkilö arvioimaan maalauksen teknisiä ominaisuuksia, mutta uskon taiteilijan onnistuneen siinäkin erinomaisesti. Ennen kaikkea: isäni ei voisi enempää itseltään maalauksessa näyttää. Kuvaan valittu asento ja kasvonpiirteet ovat hänelle hyvin tyypilliset. Maalaus kuvaa paitsi hänen ulkomuotoa yksityiskohtia myöten, se viestittää paljon myös henkilön olemuksesta ja luonteesta.

Hieno kuva hienosta miehestä.

Pitkä hiljaisuus

Tähän blogiin on tullut viime viikkoina hävettävän vähän merkintöjä. Voin kertoa, että meillä ei ole tapahtunut paljon muutakaan. Minua ei ole kiinnostanut juuri muu kuin nukkuminen. Reippaimmillani ollessa on tullut koneellinen pyykkiä pestyä. Ja sitten onkin jo taas kiirehditty lepäämään. Miesraukka on ollut kovilla.

Ensimmäinen kolmannes on ihan kohta ohi ja ONNEKSI(!!!) vahvimmat raskausoireet alkavat jäädä taakse. Pahoinvointeja tai ruokahimotuksia tulee enää aniharvoin. Viime kerralla pahoinvointi oli hallitsevaa - nyt on ollut väsymys. Niin ne raskaudet on erilaisia, sanoisi neuvolantäti. Ja varmasti onkin oikeassa. Mutta olen minä tällä kertaa lähes neljä vuotta vanhempi kuin viimeksi. Kai sekin voi jossain tuntua.

2.12.2010

Yllä oleva kuva on torstailta. Kuten näette, alkavat kaikki tärkeät ruumiinosat olla paikoillaan. Tässä ultrassa kävimme tsekkaamassa niskapoimun ja se lukema oli oikein mallikelpoinen 0,8 mm. Raja-arvo poikkeavaan on kuulemma 2,5 mm. Kaverilla oli torstaina mittaa reilut viisi senttiä. Isosiskoon on matkaa enää vaivaiset 90 senttiä. :) Sukupuolesta saamme mahdollisesti vinkkiä seuraavassa ultrassa. (en tiedä vielä haluammeko tietää sitä etukäteen.) Minulle kävisi erinomaisesti toinenkin tyttö. Sen sijaan pikkuneiti puhuu pelkästään pikkuveljestä. Isälle kävisi kuulemma kumpikin, mutta pojan nimestä on hänen kanssa ollut useammin puhetta kuin tytön nimestä. Summa summarum - kunhan lapsi on terve... 

Omat vaatteet - erityisesti housut - minun on hyvästeltävä näinä päivinä. Ahistaa jo siinä määrin. Toisaalta odottelen, että odotusvaatteet alkavat pysyä päällä. Jos kaikki menee hyvin, niitä saa pitää juhannusviikolle saakka.

Esikoisen kolmevuotissynttäreitä juhlittiin viime kuussa. Lahjaksi saatiin vaikka mitä. Me ostimme kuvassa näkyvän aamiaissetin. Keinutuoli, Duplon talli, Hello Kittyn liukumäki, vaatteita, koruja... Kyllä nyt kelpaa! :)

Synttäri-iltana laitoin ulkotulia uuden kiveyksen "kylkeen".  

Iloisin, virkistyvin terveisin Rouva J.

Se pieni ero...

Meidän ruokailuhuoneessa oli pitkään vain kaksi huonekalua. Ruokailuryhmä ja astiakaappi. Tuon astiakaapin ostimme häälahjarahoilla ja sillä on tunnearvoa useimmilla muilla huonekalullamme yhteensä.

Noin vuosi sitten ruokailuhuoneeseen tuli tyttären oma Ikea-keittiö. Kesällä sinne muutti niin ikään kauan odotettu pakastin. Ruokailuhuone ei varmasti ole tyylikkäin sijoituspaikka sille, mutta halusin/mme, että se on lähellä keittiötä, ja että sitä todella käytettäisiin, eikä se päätyisi epämääräisten ruokatarvikkeiden loppusijoituspaikaksi. Tiukan hinta-, koko- ja ominaisuusvertailujen jälkeen päädyimme Whirlpoolin 212 litraiseen pakastimeen, joka on kesän marjastusten ja syksyn metsästyskauden myötä osoittautunut korvaamattomaksi.

Tämänkertaisen bloggauksen syy on kuitenkin tuo alussa mainitsemani astiakaappi. Viimeistään Ikean Liatorp-lipaston ostamisen jälkeen alkoi tuntua, että astiakaappi oli aivan toista tyylisuuntaa edustavasta opuksesta, kuin mihin halusin tyyliämme kehittää. "Hääkaappi" ostettiin sinä sumeana aikana, jolloin oma, remontoitava koti oli yht'äkkiä totta eikä hajuakaan millaista tyyliä meille rakentaa. Viime vuodet ja sadat sisustuslehdet ovat onneksi auttaneet jälkimmäisessä.

Ruokailuhuoneen astiakaappi alkoi jossain vaiheessa tuntua vieraalta, vaikka se samalla olikin niin erityinen. Astiakaappi on Lundian tuotantoa, ja kesällä löysin classic-sarjan ovet heidän mallistosta. (Rakenteellisesti kaapissa kun ei ollut mitään vikaa.) Edistin asiaa muutama viikko sitten, ja poikkesin Turun liikkeeseen tiedustelemaan ovien hintoja. Ovia ei enää valmisteta tässä koossa, ja kaksi ovea olisi pitänyt korvata kahdella keskenään erikokoisella oviparilla. Not good! Hinnat hipoivat jo sadan, parin sadan päässä alkuperäisen kaapin ostohinnasta ja järjen ääni alkoi päässäni soida. Bongasinpa miehenkin kasvoilta tyytyväisen ilmeen, kun puhe uusista ovista loppui top tykkänään! ;)
No, ainakin halusin uudet vetimet. Samanlaiset kuin siinä mainoksessa, josta koko idean olin alunperin saanut. Vanhat vetimet olivat ehkä selvimmin se asia, mistä en vanhanmallisessa kaapissa pitänyt.

Vanhoissa muovivetimissä oli jo muutama naarmukin.

Uusi ja vanha rinnakkain...

Uusi kiiltääkin niin kauniisti ;)

Piti zoomata aika isoksi, jotta vetimetkin näkyvät kunnolla. (Teenpä saman vielä before-kuvaan)

Minun mielestäni koko kaappi ryhdistyi, ja sai meille sopivampaa ilmettä tämän 36 euron investoinnin myötä. Iso hinta vetimistä, mutta kohtuullista tähän tyytyväisyyteen nähden. ;) Ovetkin ovat ihan hyvät näin.

Olisin  hankkinut vetimet varmasti jo aikoja sitten, mutta ne olivat tavallista pienemmät. Ruuvien väli on vain noin 6-7 senttiä. Tämäntyylisiä vetimiä ei löytynyt ainakaan paikallisista rautakaupoista eikä niistä monista, monista nettikaupoista, joista koitin vetimiä etsiä. Joten älkää naurako, mutta näiden vetimien löytyminen oli erittäin iloinen yllätys!!!

Vielä sukellus lastentautien maailmaan oman terveytenne ylläpitämiseksi ja yleissivistyksen kartuttamiseksi. Meillä on podettu päättyvä viikko enterorokkoa. Se on enteroviruksen aiheuttama tauti, johon sairustuu yleisimmin lapset. (Lähipiirissämme kuitenkin aikuinen mies poti sitä... kivuliaasti.)

Enterorokko on uusi ja ainakin meillä päin todella yleinen sairaus, mutta moni tuttuni kuuli asiasta ensimmäistä kertaa minulta. Eli kannattaa välttää kontaktia, enterorokkoa sairastavan kanssa. Tartunnan voi saada jopa ilman välityksellä. Rakkoja tulee jalkoihin, suuhun ja suun seudulle. Meidän potilaalla niitä oli paljon, edellä mainittujen lisäksi käsissä reilusti ja kaikkialla muuallakin yksittäisiä. Myös kuumeilu kuuluu taudinkuvaan. Viime viikko oli meillä hameviikko. Sukat, housut ja sukkahousut kutittivat ihan liikaa. Alla oleva kuva on otettu tytöstä, kun tauti alkoi taittua. Viikolla otetuilta kuvilta säästän teidät! :) Viimeistä oiretta tässä vielä odotellaan: nimittäin kynsien lähtöä... Sen pitäisi tapahtua muutama viikko varsinaisen paranemisen jälkeen. 

Tanssityttömme jalat seitsemäntenä päivänä sairastumisesta... 

Nyt meillä voidaan kuitenkin ihan hyvin. Tyttö on taas oma reipas itsensä. Tulipahan opittua tällaisenkin taudin tunnuspiirteet. Loppu hyvin, kaikki hyvin.

Älkää olko huolissanne, en aio jokaista lapsen sairastelua raportoida täällä kuvien kera ;)

Reipasta ja iloista alkavaa viikkoa meille kaikille!


Ps. Kuvaton versio lipsahti julki vahingossa... ;)

Valaistusplääni

Luulimme perjantaina, että pihaprojekti on koneiden hakua vaille valmis. Olimme väärässä. Tämä väki tekeekin kaiken viimeisen päälle. Tänään oli nimittäin ohjelmassa nurmikon viimeistely. Mikko ja Saarinen levittivät uuden mullan, kylvivät nurmikon sekä laittoivat sekaan lannoitteetkin. Jaa, että ollaanko me tyytyväisiä..? ;))

Lupailin palata valaistuspohdintojen pariin... Alla on piirustus, johon olen hahmotellut pihaa ja suunniteltuja valaisimia.
Nykyisin meidän pihaa valaisee kolme liiketunnistimella varustettua lamppua. Yksi sisäänkäynnin luona, toinen autotallin oven päällä ja kolmas sisääntuloseinällä, mutta lähellä autotallin kulmaa. Niiden ongelma on, että ne palavat paljon turhaan ja toisaalta, kun meiltä lähtee pimeällä autolle, keskimmäisen lampun syttymiseen menee pitkä aika. Kun pihalla ei liiku kukaan, meidän piha on kutsuva kuin ...öh, en keksinytkään hyvää vertausta, mutta ymmärsitte varmaan mitä tarkoitan. :)) Kaikki kolme valaisinta on keskenään erilaisia. Sekin vielä! :)

Meidän piha

Ympyröidyt ruksit tarkoittavat uusia valaisimia. Autotien (pihatien) varteen tulee neljä pylväsvalaisinta. 

Meidän pihalle ajetaan autolla pihatietä pitkin. Kävellen tai fillarilla voi oikaista noin 50 metriä aiemmin. Tämän polun tienpuoleisessa päässä on valmiina tönöttämässä kivitolppa. Sen päähän haluaisimme piirroksessa mainitun minipylvään. Siitä seuraavaksi tulisi isompi, 3-haarainen valaisin. Sisääntuloon haluamme kaksi seinävalaisinta. Samoin seinävalaisimet autotallin oven molemmin puolin. Jäljelle jäävät kuusi ruksimerkintää tarkoittavat yksittäisiä pylväitä.

Kaksi pylvästä tulee symmetrisesti tähän:

siis kohtaan, josta alkaa minimäki kohti sisäänkäyntiä. 

Valaisimiksi olen miettinyt mustia perusvalaisimia. Tässä potentiaalisia.

Lima-sarja (kuvat: Lamppukaupan verkkosivuilta):

 

Praha-sarja (kuvat: Valokaupan verkkosivuilta):

Olin jo aika vakuuttunut, että päätyisimme Prahaan. Löysin maailman parasta puutarhakirjaa kootessani  Rautian mainoksesta napatun leikkeen, jossa oli Cello Solo - ulkovalaisinsarjasta kuva. Ne ovat edullisia ja  hyvännäköisiä. Esimerkiksi Praha-sarjaan verrattuna niissä on vähemmän krumeluuria, joten vakuutuin jälleen kerran, että tässä on meidän pihavalosarja. Ja kuinka väärässä sitä voikaan ihminen olla! ;)

K-Raudan sivuilla kohtasin Cellon Largo-sarjan:

Oikeassa värissä selkeitä linjoja ja muotoja. Ei mitään erikoista, muttei myöskaan ihan tusinakamaa. Mitä mieltä olette?? No, jos hinnasta puhutaan, niin Largot ovat kalleimpia tässä esitellyistä, mutta noin keskimäärin ihan keskihintaisia. Jos hakemalla haetaan jotain mikä kyseenalaistaisi Largon sopivuuden meidän pihalle, niin todettakoon, että tässä sarjassa ei ole pikkupylvästä, jonka kiinnittää kivipaateen.

Lamput sen kun vilisee silmissä... Eiköhän ole jo aika sammuttaa valot... :) Hyvää yötä!

Eräs talon seinästä revitty kasvi uudelleensijoitettuna.  Älkää kysykö mikä ;)

Ennen - NYT - jälkeen

Ennen-kuvia olen näyttänyt. Jälkeen-kuvia lupaan näyttää ensi kesänä, kun istutukset ovat paikoillaan ja ruoho taas kasvaa. Nyt olisi tarjolla nyt-kuvia, kuten eilen lupasin. :)

Viimeisin kivilokaatio

Ja sama ulkoa sisälle...

Tältä akvaariomme näyttää ulkopäin ;) 

Peräkulman kivet 

Yllä olevassa kuvassa on useampikin maininnan arvoinen asia. Ensinnäkin, etualalla olevat kivet ovat liian isoja siirrettäviksi. Niiden suhteen meillä on kaksi vaihtoehtoa: räjäytys tai tottumus. Olen alkanut toivoa kolmatta vaihtoehtoa... Vieritystä. Eli saisiko niitä mitenkään tuupittua lähemmäs toisiaan. Mukavaa, jos ne muodostaisivat kompaktimman rykelmän, sillä nyt ne vievät paljon pinta-alaa. Sisäkulman sadevesiputket asennettiin viimeksi ja tämän kulman viimeistely onkin ilmeisesti huomisen hommia. Kuulin juuri, että miehet arvelevat saavansa työnsä valmiiksi huomenna. Tämä meni paljon nopeammin ja kivuttomammin kuin olisin ikinä uskonut...

Talon edustalla oli ennen kaivo. Se sijaitsee aika tarkasti keskellä uutta väylää. Kulku sisäovelle "oikeni" siis reilusti...  Tässä operaatiossa kaivo täytettiin ja annettiin sen vaipua unohduksiin. 

Pihalle on ilmestynyt yhtä jos toista uutta...

Tänään on vedetty sähköjohtoja maahan.

Yksi pihamme seitsemästä vastaavasta ilmestyksestä. 

Valaistussuunnitelmaa on mietitty oikeastaan jo useampi vuosi. Tänään asia koki kaksi huimaa harppausta, kun aamun kylmässä vesisateessa Mikko ja Saarinen kaivoivat johdot maahan. Toinen asia oli se, että löysimme potentiaalisen pihavalaisinsarjan. Tästä pian lisää...

Viikonloppu on jo melkein käsillä... Hyvää huomista ja erinomaista viikonloppua!

Ps. Täällä on ollut suuren metsästysjuhlan tunnelmaa, kun mies ampui ensimmäisen peuransa... ;)

Puutarhapiiri

Terveisiä kansalaisopiston puutarhapiiristä!

Ilmoittauduin kansalaisopiston puutarhapiiriin, koska nyt jos koska on aika pihaosaamisen kartuttamiselle. Tarkoitus on inspiroida itseäni kaikella pihaan liittyvällä. Kuten jo aiemmin olen sanonut, - oma tyylitaju ja visuaalinen silmä piha-asioissa on rajoittunut. Mutta! Vaikka me ei kovin syvälle puutarhaan vielä sukellettukaan, niin aina jotain tarttuu mieleen. Olen innostunut ja luottavaisella mielellä...

Peruukkipensas

 

 

Piiriä vetää Raimo Oksanen, joka on toiminut alalla 46 vuotta. Huh!! Eli jos ei häneltä, niin mistä niitä ideoita ja käytännön vinkkejä..? Raimolla oli mukana peruukkipensaan oksa. Pensas kasvaa useamman metrin korkuuteen ja lehdet pysyvät marras-joulukuulle. Ja tulenpunainen väri sen kun syvenee syksyn edetessä...

Raimo kysyi jossain vaiheessa tietävätkö uudet piiriläiset, mikä on maailman paras puutarhakirja. Eikä me tiedetty. Se on iso ruutuvihko, johon liimataan kuvia kauniista kukista, kasveista, tiloista, pihoista. Kuvitusta jäsennetään omilla ja muiden kokemuksilla sekä vinkeillä ja neuvoilla. Oksasella itsellään on kuulemma tämän rinnalla toinen vihko: hullujen ideoiden vihko...

Paikalla oli eräs jo vuosia piirissä käynyt nainen ja hän vilautti ensimmäistä omaa puutarhakirjaansa (- toinen menossa). Se oli kieltämättä tosi herkullisen näköinen.

Taidankin heti huomenna poiketa ostamaan jonkin vastustamattoman ihanan vihon, johon alan kerätä vielä ihanampia kuvia. Kirjakaupat ovat mun lempikauppoja - varsinkin paperi- ja kynäosastot, joten tämä hankinta tehdään huolella ja harkiten...

Käytännön pohdintoja:

Näille "vanhoille" katajille pitäisi keksiä uusi paikka...

kiinankatajaa ja kääpiökatajaa

eikös näitäkin pihalla tarvita?

Pihalta en ole tänään ottanut kuvia. Etupihalta ovat kasat hävinneet ja sadevesijärjestelmä on valmis. Seuraavaksi vuorossa on sähköjen vetäminen tulevia pihavaloja varten sekä pintamurskekerroksen levitys.
Huomenna taas kuvia...

Tässä muuten kuva aivan ihanasta sisääntulosta. Mistäs muualta kuin Solsidanista...

Solsidanin Fredrik, Mikaela ja Ebba kauniin talonsa edessä.

Tämän kuvan myötä: kauniita unia ja kuvia!

Day 7

Useampia postaus on jo käytetty pihaprojektimme esittelyyn, eikä näytetyt kuvat ole olleet kovin inspiroivia, tunnelmaa nostattavia eikä varsinkaan kaunista katseltavaa. Kaunista ei ole vieläkään luvassa, mutta ainakin piirteitä tulevasta. Koko ajan on valmiimpaa. Tänään miehet saivat kaikki salaojaputket vedettyä. Ja suoraan sanottuna: talon väki itse on aika täpinöissään siitä missä mennään nyt.

Eilen valmistui perimmäiseen kulmaan massiivinen kiviaita/kivipenger. Tekijä ehdotti samantien sen jatkamista ja sehän sopi meille.

Talon peräkulma kaivuiden alettua, viikko sitten

Peräkulma tänään

Tämä kuva on otettu seisoen kivien päällä. Jujuna on, että kivet yhdistyvät sammaloituneeseen ja valmiiksi paikoillaan odottaneeseen kiveen ja sitä seuraavaan "kukkamaahan". Kukkamaa sisältää vuorenkilpiä, muutamaa muuta sitkeää lajia, kolme mustikkapensasta sekä jonkin kiipeävän kasvin 

Kivien reunustamaan alueeseen ladomme etupihan isot ja vanhat neliönmalliset sementtilaatat. Tätä aluetta kutsun mielessäni talouspihaksi. Siihen tulee pyykinkuivausteline sekä muuta arkisempaa juttua. Alue on aika suojainen - tieltä ei tähän juuri näy, eikä oikein etupihaltakaan. Täällä voi satunnaisesti sunnuntainakin kuivatella pyykkiä ilman, että se näkyy seuraavaan kylään saakka.

Kiviä oli reilusti, joten jatkoimme ideointia niiden hyötykäytöstä. Tai sanotaanko rehellisesti: otimme vastaan hyviä ideoita Mikolta, Jannelta ja Saariselta.

Aamulla etupihalla näytti tältä

ja tältä.

Isäntää odottelimme saapuvaksi kotiin tämännäköiselle etupihalle:

Kivet ovat meidän juttu. Se on tullut selväksi. :) Vanhassa pihassa on ollut reilusti nyrkin, parin kokoisia luonnonkiviä. Nekin on lanseerattu hyötykäyttöön.

Mieli alkaa todellakin kohoamaan sitä myötä, kun valmista tulee. Vaikka me ollaan niin iloisia, että tämä projekti on meneillään, niin epätietoisuus järkevistä ja parhaista ratkaisuista tuntui ahdistavalta. Mutta hei, eihän tässä tarvitsekaan nyt sitä täydellistä pihaa olla rakentamassa. Mukava ja toimivakin on jo paljon, eikö?

Ja... vinkkejä kiveikköön sopivista kasveista otetaan ilolla vastaan! :)

Tässä viime postaukseen liittyen havainnollistavampi kuva olohuoneemme avautumisesta ohikulkevalle tielle. Kun lehtiä ei ole puissa, olo on pimeinä talvi-iltoina kuin akvaariossa istuisi... :)

Muutama näkymä olohuoneestamme. Oikeanpuoleinen kuva vilauttaa ruokailuhuonetta. Siitäkin olen aikeissa kirjoitella lähiaikoina... Kuvat on jo otettuna ;)

Pikkutyttöjen lauantai-illan viettoa
- saunan jälkeen Maija Mehiläistä ja iltapalatarjoilu sohvalle.

Hyviä, syviä unia!

Ikea ja Bemz

Ikea-tuotteiden käytännöllisyys nousee Bemzin ansiosta toiseen potenssiin. Bemz on ruotsalainen yritys, joka valmistaa irtopäällisiä Ikean suosituimpiin sohviin ja tyynyihin. Onhan Ikeasta niitä jo nyt saatavilla, vaikka missä värissä ja materiaalissa, mutta Bemzin ansiosta valikoima kasvaa entisestään. Päällisputiikin kankaat vaikuttavat erittäin laadukkailta, ja mukana on myös Marimekon ja Designer's Guildin kankaita.

Kuva: Bemz

Meidän nykyiset sohvat valittiin hinnan ja käytännöllisyyden perusteella. Ja valinta kohdistui Ikean Klippan-sohvaan. Se on ikealainen nahkasohva, jota saa jo valmiiksi monessa eri värissä ja parissa eri materiaalissa.

Sohvan hankkimisen aikoihin meillä asui Kille-kolli, joka testaili kynsiään sohvan pintaan. Enkä edes jaksanut siitä hermostua. Nehän oli lapsiperheeseen hankittuja sohvia (siis 2kpl), ja näitä juttuja vaan tapahtuu. Nahka on ihan loistava materiaali ja sillä mennään jatkossakin. Aloin hiljalleen kuitenkin katsella uutta sohvaa, koska sohvamme ovat mustia ja aika kaukana siitä mihin sisustustyylimme viime vuosina on kulkenut. Ihailen kovasti vaaleaa ja klassista sisustustyyliä, ja Klippan sopisi ennemminkin rohkeaan ja trendikkääseen sisustukseen tai sitten "äijätyyliin".

Meidän olkkari.

 

Tulin kerran töissä maininneeksi tämän probleeman ja kuulin Bemzistä. Wau!!

Miksei mekin laitettaisi irtopäällisiä nahkasohviimme? Kangas olisi helppo pitää puhtaana ja pysyyhän nahkasohva aina nahkasohvana, läikkymiset eivät imeytyisi salamana sohvan syövereihin. Klippanit ovat sitä paitsi käytännöllisen malliita - matalia, eivätkä vie liikaa tilaa. Sopii hyvin meidän pienehköön olohuoneeseen.

Ja pisteenä i:in päälle: sain jo miehenkin innostumaan uudesta "verhoilusta".

Tässä lempparini:

Kuva: Bemz

Mutta!! Bemzin päälliset eivät käykään Klippanin nahkaversioon. Syy on vielä hieman epäselvä. Olen kuitenkin kovasti ihastunut ajatukseen uudesta raikkaasta ilmeestä olohuoneeseemme ja tämä ratkaisu tuntuisi muuten niin järkevältä. Jos tilaisin riskillä ensin yhden päällisen ja katson, onko tämä asia mitenkään ratkaistavissa...

Jos joku innostui ajatuksesta, niin tiedoksi, että Bemz lähettää näytepaloja kankaista - for free.



Näytepaloja Betziltä


 Kaunista viikonloppua joka kotiin!

Ps.  Olkkarikuvasta tarkkasilmäinen voi huomata ikkunan läpi (syreeneiden takana kulkevan) tien. Se on eräs probleema johon lienee syytä palata toiste...