Tässä rinnakkain uusi ja vanha osoitekirjani/-kirjamme.
Vanha on kaunis ja suloinen, Martta Wendelinin herkin lapsikuvin kuvitettu osoitekirja, mutta se ei vaan tuntunut omalta. Mietin kauan millainen sen tilalle tulisi. Lopulta päädyin hankkimaan Ordning & Redalta nahkaisen kansion ja aakkostetut välilehdet. Olisin tyytynyt edukkaampaankin ratkaisuun, mutta A5-kokoisia välilehtiä ei tuntunut saavan mistään. Ja uskokaa: minä etsin!
Rehellisesti sanottuna olen kyllä todella tyytyväinen tähän tilanteeseen. Aidoissa materiaaleissa on vaan sitä jotain... Niissä näkyy kauniisti ajan kuluminen - toivottavasti tässäkin osoitekirjassa sitten joskus. Eikös niin sanota, että "nahka vanhenee arvokkaasti"..?
Välilehdet ja itsetekemäni sivut.
Seuraava urakka olis siirtää tiedot näille sivuille... Koska kaikkea on mukava kehitellä paremmaksi, niin ehkä seuraaviin tekemiini sivuihin lisään muutaman tyhjän rivin ajo-ohjeita, mökkiosoitetta, blogin tietoja ja ties mitä varten.
Musta kirja mustalla kirjoitusalustalla. ;)
Ajattelin keksiä näille 18:a pikkukuvalle jotain järkevää käyttöä. Omaan mieleen ei ole juolahtanut muuta kuin pikkutaulujen tekeminen.
Onko ehdotuksia..?
Saimme muutama tunti sitten perheen pään kotiin. Liityn seuraan.
Kauniita, herkkiä unia itse kullekin osoitekirjan käyttäjälle! :)
Elämänlaatu on tosi pieniä juttuja - varsinkin pienelle ihmiselle. Kalastajan vaimolta "sain" vinkin Ikean jakkarasta... Sellainen löysi tiensä meille pari viikkoa sitten ja on sittemmin ollut jokapäiväisessä käytössä. Illalla viimeiseksi ja aamulla ensimmäiseksi.
Kuten kerroin, typykkä nukkuu vielä pinnasängyssä. Enää häntä ei tarvitse kuitenkaan nostella sinne ja pois. Nyt sama onnistuu jakkaran avulla.
Jakkarasta on apua monessa muussakin arjen askareessa...
puhtaat pyykit paikoilleen...
Toinen ihanuus:
Tämä pitäisi löytyä äitiyspakkauksesta! Kyseessä on Ikean patjansuojus ja se on kertakaikkiaan loistava - varsinkin, jos perheessä on vauva. Pysyy sijauspatja siistinä, kun suojuksen voi heittää pesukoneeseen aina tarvittaessa. Samalla idealla löytyy myös tyynynsuojuksia...
Arjen kauneutta on sen toimivuus ja käytännöllisyys.
Esteettisyyttä tietenkään unohtamatta... :)
Neiti selaamassa Tyylisuuntauksia -blogia.
Kauniita unia meidän huushollin bloggaajilta - erityisesti Helsingin suuntaan!
Hyvää leipää on mukava syödä, kuten viikko sitten kirjoittelin täällä. Sitä on myös mukava tehdä. Olen satunnainen sunnuntaileipoja. Olen joissain asioissa aikalailla järki-ihminen (toisissa taas en yhtään). Esimerkiksi ruoan heittäminen roskiin harmittaa aina(!). Syytä tähän voi hakea vaikka sota-ajan vanhemmilta saadusta esimerkistä, yleisestä nuukuudesta, mutta myös mediassa yhä enemmän näkyvstä aiheesta: ruoan poisheittämisestä aiheutuvat ympäristövaikutukset. Maa- ja elintarviketalouden tutkimuslaitos väitti tuoreeseen tutkimukseen perustuen, että roskikseen menevän ruoan ympäristövaikutukset ovat huomattavasti isommat kuin ruoan pakkausjätteestä aiheutuvat. Tietenkin. Mutta enpä ollut tullut asiaa ennen ajatelleeksi tuosta vinkkelistä...
Yksittäinen perheenäiti on erinomaisessa asemassa vaikuttamassa useamman ihmisen "ruoan käyttöön" - tänäkin viikonloppuna kaikkiaan viiden. Tänään meillä leivottiin eiliset perunamuussin jämät pois...
Pottumuusin lisäksi sotkin taikinaan:
puoli litraa vettä
kaksi pussia kuivahiivaa
karkeita ruisjauhoja ehkä noin desi
kaurahiutaleita yksi desi
hiivaleipäjauhoja kahdesta kolmeen desiä
kaksi teelusikkaa suolaa
sekä "lopun edestä" puolikarkeita vehnäjauhoja.
Sen jälkeen kattilassa näyttikin tältä:
Kattilan kansi päälle, ja hetkeksi muihin hommiin...
Tänään taikina nousi supernopeasti - noin vartissa.
Tein pelkkiä sämpylöitä. Tämänkertaisesta taikinasta tuli pari pellillistä.
Mies oli lasten kanssa ulkona tämän ajan. Kuinkas sitä sanotaankaan: tie miehen sydämeen käy vatsan kautta. Oman kokemuksen pohjalta pitää sanoa, että säännölliset lämpimäiset pitävät sen sydämen sulana hiukan varmemmin... ;)
Meidän kolmevuotias nukkuu vieläkin pinnasängyssä. Koska uusi tulokas ennen pitkää tarvitsee sen, pitää alkaa katsella uutta sänkyä.
Tässä muutamia poimintoja...
Kuva: Kannustalo Oy
Kannustalon Vihervaaran lastenhuone on yksinkertaisesti: kaunis. Sängyt on valmistettu mittatilaustyönä kuten kohteen moni muukin yksityiskohta.
Kuva: Kannustalo Oy
Lisää Kannustalon Vihervaaran huoneita ja sisustustietoja löytyy täältä.
Kuva: The White Company
Kerrossänky on käynyt monesti mielessä. Ainakin talomme nykyisellä tilanjaolla lapsille tulisi yhteinen huone, joka sekään ei ole isoimmasta päästä. Käytännöllisyys siis ennen muuta! :) Ja ovathan nämä kauniita, eikö..?
Kuva: The White Company
Kuva: Oliver Furniture
Kauniita kuvia blogissa ja kauniita maisemia ulkona...
Kävimme eilen Tampereella niinkin mukavissa asioissa, kuin kihlajaisissa. Ennen kotimatkaa poikkesimme sikäläisessä Prismassa ja ostimme muun muassa leipää. Ja mitä ihmeellistä siinä muka on, joku ehkä miettii... Pohjustetaanpa asiaa hiukan:
Meidän isäntä on Tapparan kannattaja ja me muutkin siinä ohessa. Asiaa ilmaistaan aika perinteisillä tavoilla... Pelireissuilla Tampereelle ja muuallekin sopivan tilanteen tullen sekä ennen kaikkea aktiivisella pelien seuraamisella. Muutama fanilaulukin on tullut tutuksi - jopa pikkuneidille.
Tässä on fanilaulujen ehdoton ykkönen:
Kaikki, jotka mahtuu änkee halliin
Tappara kun iskee vanhaan malliin.
Iskurit taas napsahtavat nalliin
Ja laukaukset lujat räjähtää.
Yritetään suomenmestaruutta,
Se ei ole Tapparalle uutta.
Tarkuutta ja annos oveluutta,
Jo vastustajan reppu repeää!
refrain:
Tappara on terästä!
Tappara on terästä,
Toiset tulee kaukaa perästä!
Tappara on terästä!
Tappara on terästä!
Muoti mannermaalta, mutta taito
Tampereelta on ja se on aito.
Mustamakkara, ruisrievä, maito
Saa niilla rannelaakit kauhiat.
Tappara kun taklaa, niin sen huomaa,
Siihen tarvita ei taikajuomaa.
Kovuus on vain harjoituksen tuomaa,
Kuin graniittia nääs on pakarat!
refrain
Tappara on joukkueena rautaa!
Pikkulallit maistaa päätylautaa.
Vastapuoli haavensa jo hautaa,
Kun mansen miehet hollin hallitsee.
Toiset Tapparaa niin kunnioittaa,
Että aniharva vieras voittaa,
Jos niin käy on turhaa naamaa soittaa,
Kas joskus onni muille hymyilee.
Tappara on terästä!
Tappara on terästä,
toiset tulee kaukaa perästä!
Nääs!
Tappara on terästä!
Tappara on terästä,
toiset tulee kaukaa perästä!
(Sävel ja sanat Juha Vainio)
Ja sama laulettuna:
Mutta mikä ihmeen rievä?? Olen kysellyt asiaa Tampere-asiantuntijaltamme, mutta kunnollista vastausta en ole saanut. Prisman leipäosastolla silmäni osuivat oheiseen pussiin ja pussi nostettiin kyytiin, - katsomatta edes sen sisälle.
Pakkohan rievää oli maistaa, kun se eteen osui! Ja aamulla sitten maistettiin. Pikaisen analyysin mukaan se on lähes identtistä meidän alueella syötävän kakon kanssa. Ja jos joku ei tiedä, mitä on kakko, niin se on hiivaleipää. Olisiko rievä ollut hieman kiinteämpää..? Sitä voi selittää sekin, että tämä versio oli ruisrievää. Olisikohan vehnärievä jo todella samanlaista kuin kakko. Yhtä kaikki, erinomaisen hyvältä rievä maistui.
Kakko on näköjään Satakunnan maakuntaleipä - en tiennyt ennestään. Kerrotaanpas jokin toinen kerta lisää kakosta. Siitäkin löytyi nimittäin kiinnostavia juttuja jo muutaman Google-linkin jälkeen.
Syksymmällä kerroin tv-sarjasta nimeltä Solsidan - suomeksi Onnea onkimassa. Nyt on menossa sarjan toinen tuotantokausi ja naurua on ainakin meillä riittänyt sen ansiosta. Sarjaa esitetään FST5:llä sunnuntaisin ja uusinta tulee perjantaina samaan kellon aikaan eli iltayhdeksältä.
Viimeisin jakso oli taas nii-in hyvä...
Mickan, Fredde, Ove, Anna ja Alex.
(Kuva Solsidanin Facebook-sivulta.)
Tässä linkki Yle Areenaan ja seitsemänteen jaksoon, var så goda.
Solsidanissa käsitellään perhe-elämää (ja muitakin elämän osa-alueita) hersyvän itseironisella otteella. Pääroolissa ovat kaksi pariskuntaa. Pariskuntien miehet (Alex ja Fredde) ovat lapsuudenkavereita ja sarja alkoi Alexin paluumuutolla Saltsjöbadeniin. Alexin kumppani Anna on uusi "Saltiksen" elitistisessä ilmapiirissä ja kyseenalaistaa omalta osaltaan vakiintuneita sosiaalisia kuvioita.
Solsidania katsoessaan saavat naiset ja miehet tasapuolisesti "katsoa peiliin". Useammin toistuneita aiheita ovat olleet esimerkiksi naisten ja miesten rahankäyttö, naisena ja miehenä olemisen paineet, työ- ja perhe-elämän yhteensovittaminen, avioliiton haasteet, lastenkasvatus ja -hoito... Ihan tätä perheellisen työssäkäyvän ihmisen arkea. Aiheiden käsittely on osuvaa, kevyttä ja myönteistä eikä aina tiedä itkeäkö vai nauraa...
Wau!!
Taas hieno päivä olla suomalainen.
Kultapojallamme on muuten omat kotisivut, jotka löytyvät täältä.
Elämä on isoja ja pieniä iloja. Hienoa, kun tällaisia isoja ilon ja onnen hetkiä tapahtuu, - siitä riittää iloa meille muillekin. Meille, joiden tavallisia ilon aiheita ovat esimerkiksi... uudet vetimet makuuhuoneessa.
Vaihdoimme vetimet modernista romanttisempaan.
Itse ostetut nuo vanhatkin oli. Silloin joskus sata vuotta sitten, kun minulla ei ollut oikeasti hajuakaan millaisella tyylillä sisustaa. No, ei se maku ja tyylitaju ole aina vieläkään kristallinkirkas, mutta paljon, paljon kirkkaampi...
Vetimiä olen vaihtanut ennenkin. Viimeksi marraskuussa. Raportti tapahtumasta löytyy täältä.
Muita arkisia ilonaiheita viime aikoina on ollut niinkin (muka) tavalliset asiat kuten terve lapsi
tai lapsen yhtäkkinen omatoimisuuden puuska ja itsepuetut ulkovaatteet.
Tänä iltana tyttö ilahdutti vanhempiaan nukahtamalla pikavauhtia. Saatiin iltaan tunti "ylimääräistä" omaa aikaa. Menisipä nukahdus aina näin sulavasti... :)
Masuvauvallekin kuuluu viimeisten lekuri- ja neuvolakäyntien mukaan hyvää. Kovasti tyyppi siellä potkii ja ilmoittelee itsestään...
Viime viikolla meillä lomailtiin arkisesti, kotioloissa. Meidän emäntäväki työnsi muutaman kerran kädet taikinaan ja tuotokset näkyvät tässä. En ole niin varma ja taitava leipuri, että lopputulos olisi aina taattu. Ilahduttavaa kuitenkin, kun niinkin käy... :)
Erityisesti leivät tekivät kauppansa. Pullien teon aikaan miesväki makasi reporankana ja saatiin kerrankin pakastimeen pullaa.
Olisi mukavaa kuulla, mikä sinua on tänään ilahduttanut..?
