Leipomuksia

Hyvää leipää on mukava syödä, kuten viikko sitten kirjoittelin täällä. Sitä on myös mukava tehdä. Olen satunnainen sunnuntaileipoja. Olen joissain asioissa aikalailla järki-ihminen (toisissa taas en yhtään). Esimerkiksi ruoan heittäminen roskiin harmittaa aina(!). Syytä tähän voi hakea vaikka sota-ajan vanhemmilta saadusta esimerkistä, yleisestä nuukuudesta, mutta myös mediassa yhä enemmän näkyvstä aiheesta: ruoan poisheittämisestä aiheutuvat ympäristövaikutukset. Maa- ja elintarviketalouden tutkimuslaitos väitti tuoreeseen tutkimukseen perustuen, että roskikseen menevän ruoan ympäristövaikutukset ovat huomattavasti isommat kuin ruoan pakkausjätteestä aiheutuvat. Tietenkin. Mutta enpä ollut tullut asiaa ennen ajatelleeksi tuosta vinkkelistä...

Yksittäinen perheenäiti on erinomaisessa asemassa vaikuttamassa useamman ihmisen "ruoan käyttöön" - tänäkin viikonloppuna kaikkiaan viiden. Tänään meillä leivottiin eiliset perunamuussin jämät pois...

Pottumuusin lisäksi sotkin taikinaan: 

puoli litraa vettä

kaksi pussia kuivahiivaa

karkeita ruisjauhoja ehkä noin desi

kaurahiutaleita yksi desi

hiivaleipäjauhoja kahdesta kolmeen desiä

kaksi teelusikkaa suolaa

sekä "lopun edestä" puolikarkeita vehnäjauhoja. 

Sen jälkeen kattilassa näyttikin tältä:

Kattilan kansi päälle, ja hetkeksi muihin hommiin...

Tänään taikina nousi supernopeasti - noin vartissa.

Tein pelkkiä sämpylöitä. Tämänkertaisesta taikinasta tuli pari pellillistä.

Mies oli lasten kanssa ulkona tämän ajan. Kuinkas sitä sanotaankaan: tie miehen sydämeen käy vatsan kautta. Oman kokemuksen pohjalta pitää sanoa, että säännölliset lämpimäiset pitävät sen sydämen sulana hiukan varmemmin... ;)

Kaunista maaliskuun sunnuntaita!